Panssarijunalla helvettiin (1977)

Quel maledetto treno blindato eli jenkkiläisittäin Inglorious Bastards, joka Suomessa tunnetaan nimellä Panssarijunalla helvettiin on tavanomainen korkkarimeiningillä varustettu sotaelokuva. Quentin Tarantinokin on ohjaamassa samannimistä elokuva, joka ei kuitenkaan ole suorannainen remake, vaan ihan oma tarinansa, joka ottaa vaikutteita muista elokuvista.

Kuten nimestäkin voi päätellä, niin Inglorious Bastards kertoo armeijan rämäpäistä, jotka on tuomittu kuolemaan erinäisistä rikkeistä. Miesten kuitenkin onnistuu pakenemaan ja he marssivat pitkin Ranskan maaseutua tavoitteenaan puolueeton Sveitsi ja siinä sivussa päästävät useammankin saksalaisen kärsimyksistään.

Inglorious Bastards on ottanut vaikutteita hieman sieltä täältä. Varsinkin Likainen tusina on innoittanut elokuvan tekijöitä vahvasti. Omapäiset jermut, jotka joutuvat pahoihin ongelmiin auktoriteettien kanssa, mutta ovat tosipaikan edessä kovia sotilaita, on selvästi perua Likaisesta tusinasta. Muutenkin korkkarihenkisyyttä on pyritty saamaan mahdollisimman paljon. Inglorious Bastards on selvästikin tarkoitettu ainoastaan viihdyttämään, eikä miksikään vakavasti otettavaksi elokuvaksi.

Inglorious Bastardsiin on saatu mukaan mustaa huumoria. Miesten juttuja on välillä varsin hauska kuunnella. Muunkinlaista huumoria on luvassa. Myös taistelukohtaukset ovat kivoja ja todella b-elokuvamaisia. Osumat saaneet saksalaiset kierähtävät 360 astetta ja joskus jopa lentävät muutaman metrin taaksepäin. Taistelukohtaukset eivät siis ole mitenkään realistisia, mutta ei se ole tarkoituskaan. Nähdään tässä alastomia naisiakin, joista yksi intoutuu ampumaan konepistoolilla.

Inglorious Bastards on hyvinkin äijämäinen sotaelokuva, joka ei suuria elokuvallisia arvoja sisällä, vaan pyrkii olemaan ainoastaan viihdyttävä pläjäys. Tätä ei kannata missään vaiheessa ottaa turhan vakavasti. Viihdyttävyys säilyy hyvin koko puolitoistatuntisen keston ajan, vaikka lopussa otteen pientä herpaantumista tapahtuukin.

Pisteet:
Arvosteltu: 05.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua

Piirua vaille likainen puolitusina amerikkalaisia sotilaskarkureita, ja muuta armeijan kannalta totaalista pohjasakkaa, päätyy lukuisten sattumien kautta suorittamaan vaarallisen operaation Toiseen maailmansotaan perustuvassa, henkisesti korkeajännitysmäistä tarinnankerrontaa noudattavassa rämistelyseikkailussa. V2-ohjusprotyyppiä kuljettava saksalainen juna on kaapattava paikallisten partisaanien avulla. Kyllä, ohjus sisältää itsetuhomekanismin.

Ohjaaja Enzo G. Castellari jaksaa muistuttaa katsojaa lukuisilla lähikuvilla blaksploitaatiolegenda Fred Williamsonin kasvoista kuinka viivottimen tarkkaan miehen hius- ja partaraja on ajettu. Näön vuoksi räjähtänyttä sikaria korallin valkealla purukalustolla pureva Williamson tyhjentää loputtomilta tuntuvia lippaita saksalaissikoihin samalla heittäen kehonkielellään letkeätä läppää. Kaiken varastavan viiksivallun käsikranaatti paljastuu suolasiroittimeksi. Jokainen osuma riippumatta sen voimasta saa vihollisen heittämään 360 asteen kuolinspiraalin. Muutaman sekunnin kestoisissa tulitaisteluotoksissa samat vajaa parikymmentä sotilasta juoksevat konekivääritulen eteen haukaten multaa vain noustakseen ylös kuolleista kuolemaan uudelleen otoksen ja kuvakulman vaihtuessa. Kun taisteluja ei käydä samalla sotilasroinan päällystämällä nurmella, kuten ne lukuisat kohtaukset elokuvan alkupuolella, ja jonka horisontin takaa paljastuvaa maisemaa vaihdetaan vaihtamalla sinne heijastuvaa maalausta, päädytään käsirysyihin joissa iskut osuvat aina vähintään puolen metrin päähän kohteesta kaataen vastustajan jo kauan ennen tulevaa valekosketusta. Lopullinen body count on suurempi kuin elokuvassa räjäytettyjen pienoismallien budjetti liiroina.

Amerikkalaiset mutta ääniraidalla Italiaa puhuvat rämäpäät huijaavat natseja vaihtamalla uniformua joka viiden minuutin välein. Samalla he muuttavat kieltä puhuen niin autenttista Saksaa ettei soluttautumisoperaatiossa yksikään natsi huomaa eroa.

Miesten laukomista puujalkavitseistä huolimatta kyseessä ei ole vääpeli Körmy steroideilla, vaan äärimmäisen äijämäistä sikailua sotamiljöössä - joka siis vain avaa portit maksimaalliseen moraalittomuuteen. Panssarijunalla helvettiin on puhtainta eskapismia väkivaltafantasian muodossa. Castellari on kingi.

nimimerkki: blueb

Pisteet:
Arvosteltu: 14.03.2007
Katsottu: Kotona

Arvostelija

blueb
Vieras