Ison-Britannian aamuteet lentävät monelta nenästä salaperäisen raketin iskeytyessä varoittamatta paikalliselle maaseudulle. Ammoista saksalaisvalmisteista ihmisentappovälinettä muistuttava kapistus kantaa sisällään sekalaisia jäänteitä avaruusaluksen miehistöstä – sekä yhden tajuttoman selviytyjän. Sairaalan lavetilla selviytyjän havaitaan reagoivan merkillisesti maan happikehän koostumukseen. Miesparka tietysti päästetään toivuttuaan palaamaan kotiinsa… tai missä tämä sitten ikinä majaansa pitääkään. Kuninkaallisen avaruusohjelman vastaava professori Quatermass epäilee kaiken takana olevan jotain paljon suurempaa ja pahaenteisempää kuin mitä viralliset auktoriteetit ovat valmiita myöntämään. Mihin hävisi raketin miehistö? Entä mitä tämä yksinäinen selviytyjä oikein onkaan miehiään?
Niille jotka eivät tiedä, Quatermass Experiment oli yksi Ison-Britannian televisiohistorian varhaisvuosien suosituimmista ja vallankumouksellisimmista tieteissarjoista – taisi olla jopa lajissaan ensimmäinenkin! Tässä kyseisessä sarjassa tapahtumat sijoittuvat läheiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta – ja erityisesti britit itse – ovat edenneet avaruuden käymättömien korpimaiden valloituksen suhteen jo reippaasti puheita pidemmälle. Avaruuden jännittäviä mysteerejä sekä salaperäisiä kohtaamisia tutkiva ja lyömättömän järkensä avuin setvivä professori Bernard Quatermass oli tarinan varsinainen sankari ja nuorison idoli. Alkuperäinen Quatermass Experiment onkin käytännössä innoittanut yksinään suuren osan myöhemmästä science fictionista. Valitettavasti alkuperäisestä sarjasta ei vain ole meidän päiviimme säilynyt kuin kaksi kokonaista episodia kuudesta, joten merkittävä osa genren historiaa on siltä osin iäksi menetetty.
Quatermass-elokuvat ovat ensisijaisesti tuottajalegenda Anthony Hindsin luomus. Quatermassin ensi-illan aikaan Hinds työskenteli tuolloin vielä lähinnä BBC:n produktioiden kämäisiin leffaversioihin erikoistuneen Hammerin leivissä. Originaalin Quatermassin tekijät olivat hyvin kiinnostuneita Hindsin tarjouksesta laajentaa jo valmiiksi suosittua sarjaa kansainvälisen tason elokuvatuotannoksi sekä mahdollisuudesta levittää sanaa lyhyessä ajassa teatterien välityksellä yli valtakunnan rajojenkin. Ajan henki olikin Quatermassille ja Hammerille enemmän kuin suotuisa, sillä tietty innostus huimaan tahtiin edistyviä luonnontieteitä sekä vainoharhaisia kauhutrillereitä kohtaan oli länsimaisen yleisön keskuudessa huipussaan. Tekijöiden laskelmien mukaisesti Quatermass Xperimentistä muodostuikin yksi siivilleen nousevan Hammerin varhaisista menestyksistä.
Erityisen mielenkiintoisena piirteenä Quatermass Xperimentissä ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään: koko elokuva on pelkästään jännityksen kasvua kohti lopun hupaisaa antikliimaksia. Suurkaupungin katuja vaeltelevan resuisen invalidin hoipperehtiminenkin on kuin suoraan Frankenstein-elokuvista – sillä erotuksella, ettei katsojalle suurimman osan ajasta paljasteta olennon mysteeriä tai perimmäisiä tarkoitusperiä. Eräässä kohtaa elokuvan ”hirviö” jopa kohtaa yksinäisen tyttölapsen aivan samoin kuin amerikkalaisessa serkussaankin. Selvästi Hammerin tekijät olivat siis jo tässä vaiheessa iskeneet silmänsä Universalin klassikoihin. Ilmeisesti Hinds ja kumppanit olivatkin jo Quatermassin kuvausten aikaan luonnostelleet vähintään mielessään omaa näkemystään Mary Shelleyn romaanista, vaikka konkreettiseen filmatisointiin olikin vielä tässä vaiheessa muutaman vuoden verran matkaa.
Sanalla sanoen pidän Hammerin ja Hindsin Quatermass Xperimentistä. Selvästi tekijät ovat olleet liikkeellä olemattoman budjetin ja kireiden aikataulujen voimin, ja lopputulos on jo siksikin ymmärretty fiksusti pitää teknisessä mielessä niin simppelinä ja koruttomana kuin mahdollista. Pitkälti tästä syystä jännitys myös toimii, sillä aidot kuvauskohteet ja tietty salamyhkäisyys ovat koska tahansa kämäisiä erikoistehosteita mielenkiintoisempaa seurattavaa, samoin on erinomaisten näyttelijöiden ja erityisesti Quatermassia esittävän superkarismaattisen Brian Donlevyn laita. Valitettavasti hienovaraisesti rakennettu korttitalo romahtaa alkutekijöikseen viimeistään nauruhermoja kutkuttavan kämäisessä kliimaksissa, mutta ei siitä sen enempää…
