Pete ”Maverick” Mitchell (Tom Cruise) on ollut ilmavoimissa töissä jo yli 30 vuotta, mutta edelleen omaksi ilokseen ja ilmavoimien johtajien harmiksi hän lentää jatkuvasti hävittäjällä, eikä suostu ottamaan ylennyksiä vastaan. Elokuvan alussa Maverick ”vaihteeksi” niskuroi käskyjä vastaan ja paras kaveri amiraali Iceman (Val Kilmer) pelastaa Maverickin pälkähästä, ja Top Gun -koulu kutsuu taas, tällä kertaa ei oppilaan, vaan opettajan rooliin…
Top Gun Maverickin juoni on kohtalaisen suoraviivainen, mutta silti tosi hyvä. Elokuvan hahmojen saama tehtävä tuhota vihollismaan laiton uraanitehdas salaisella yllätyshyökkäyksellä, mikä vaatii lentäjien kaikkia mahdollisia taitoja, tuo elokuvaan aitoa jännitystä. Onnistuvatko hahmot tehtävässä ja pääsevätkö myös elossa takaisin sieltä? Tähän kun lisää sen, miten Maverickin pitää vastahakoisesti opetella opettamaan nuoria lentäjiä, vaikka elokuvan alussa vannoo, että ei ole yhtään opettaja-ainesta, ja yhtenä oppilaana on poisnukkuneen parhaan kaverin ”Goosen” katkera poika Rooster (Miles Teller), on yhteenvetona todella hyvä ja toimiva juoni, tarpeeksi yksinkertainen ,että sen ymmärtää helposti, mutta samalla monimutkainen, jossa tarinaa seuraa jännityksellä ja mielenkiinnolla.
Elokuvan hahmot on myös tosi hyvin käsikirjoitettu ja näyttelijät huippuluokkaa. Tom Cruise tekee tässä erinomaisen roolisuorituksen Maverickina, joka on omalla tavallaan kypsynyt ja viisastunut Top Gun ykkösen ajoilta, mutta on silti yhä sama huimapää Maverick, joka lentää niin hyvin, että häntä ei jatkuvista yrityksistä huolimatta saada potkittua pois ilmavoimista. Toisaalta huimapäisyyden vastapainoksi Cruise tuo hahmoonsa aika paljon herkkyyttä ja tunteellisuutta tässä elokuvassa, sillä Maverick kantaa yhä surua parhaan ystävänsä Goosen kuolemasta ja yrittää olla isähahmona Goosen pojalle Roosterille, joka on Maverickille syvästi vihainen.
Cruisen lisäksi ekasta Top Gunista palaa tähän elokuvaan Val Kilmer, joka näyttelee elokuvassa koskettavasti ja vaikuttavasti. Kilmer on sairastanut vuosia kurkkusyöpää, minkä takia elokuvat tekijät epäröivät ottaa Kilmeriä elokuvaan, mutta kuten elokuvassa Iceman taisteli, jotta Maverick pysyisi ilmavoimissa, Cruise taisteli sen puolesta, että Kilmer otetaan elokuvaan näyttelemään. Lopulta sitten Kilmerin hahmo Iceman kirjoitettiin elokuvaan niin, että myös Iceman kärsii elokuvassa kurkkusyövästä. Vaikka Kilmer esiintyy tosiaan vain yhdessä kohtauksessa, monella tapaa Kilmer on elokuvan yksi tärkeimmistä näyttelijöistä, ja melkeinpä elokuvan ”sydän”. Aina, kun Kilmerin hahmo Iceman vakuuttaa Maverickille, että häntä todella kipeästi tarvitaan ilmavoimissa kaikista Maverickille kohdistetuista haukuista ja nuhteista huolimatta, liikutun. Tässä elokuvassa Iceman on siis Maverickin paras ystävä ja tuki kylmän kilpailijan sijasta, mutta samalla hahmojen välinen, nykyään kuitenkin leikkimielinen kilpailu näkyy yhä.
Uusista näyttelijöistä erityisesti Miles Teller, Jennifer Connelly ja Glen Powell jäivät tästä elokuvasta minulle mieleen. Miles Teller näyttelee tosi hyvin Roosteria, joka on hyvin lahjakas mutta liian varovainen nuori lentäjä joka ei suostu oppimaan mitään muilta, varsinkaan Maverickilta. Kuitenkin elokuvan aikana vähitellen Rooster oppii antamaan Maverickille menneisyyden virheet anteeksi ja Roosterin ja Maverickin vähitellen kasvava isä-poika suhde nostaa hymyn huulille ja tipat linssiin. Siinä missä Tellerin hahmo on liian varovainen lentäjä, jolla on kuitenkin valtavasti potentiaalia, Glen Powellin hahmo ”Hangman” on aivan yhtä ylimielinen huimapää ja tiimityötä vierastava kuin Cruisen hahmo Maverick ekassa Top Gunissa. Powell näyttelee uskottavasti hahmoaan, joka on erittäin ylimielinen, mutta kuitenkin vain sopivasti ärsyttävä eli ei ylinäyttele ylimielistä hahmoaan. Muiden hahmojen tapaan myös Hangman kasvaa elokuvassa, hänen kohdallaan kasvu tarkoittaa nöyryyden ja tiimityötaitojen oppimista.
Aiemman Top Gunin tapaan tässäkin elokuvassa Cruisen hahmolla on rakkauden kohde ja tässä sitä näyttelee Jennifer Connelly. Connelly tekee varsin onnistuneen roolisuorituksen ”Pennynä”, joka tuntee entuudestaan Maverickin hyvin, ja jonka kanssa Maverick ottaa oman itsevarman suojakuorensa pois. Ylipäätäänkin Maverickin ja Pennyn rakkaustarina elokuvassa on tosi hyvin tehty: se on sopivasti elokuvan sivuroolissa, eikä ota pois elokuvan tarinasta ja lentämisestä, mutta silti sitä on mukava seurata ja se tuntuu uskottavalta. Se ei myöskään ole irrallinen osa tarinasta, vaan luontevasti se on kirjoitettu tärkeäksi osaksi elokuvan koko tarinaa. Pidin Maverickin ja Pennyn tarinasta paljon enemmän kuin ykkösen rakkaustarinasta, missä se vei liikaa huomiota elokuvan pääjuonesta ja eteni epäuskottavan nopeasti.
Elokuvan lentämiskohtaukset on myös todella hyvin tehty ja ne ovat suorastaan eeppisiä. Elokuvassa annettu selvä tehtävä tuhota laiton uraanitehdas tuo elokuvan toimintaan myös syvyyttä, kun hahmojen pitää treenata ja ylittää itsensä lentäjinä, jotta he voisivat selvitä hengissä tehtävästä mikä todennäköisesti päättyy kuolemaan. Elokuvan toimintakohtaukset ovat tosi viihdyttäviä ja niitä on sopivasti niin, että ne eivät tapahdu hyvän tarinan kustannuksella. Ennen kaikkea elokuvan toimintakin on kirjoitettu luontevaksi osaksi tarinaa.
Ensimmäinen Top Gun on mielestäni hyvä toimintaelokuva, mutta Top Gun Maverick ottaa sen kaikki toimivat elementit, tekee ne paljon paremmin ja jättää pois kaikki ykkösen epäonnistuneet puolet. Maverick liittyy siis niihin jatko-osiin mm. Imperiumin vastaiskun ja Terminaattori kakkosen tavoin, jotka pieksevät ykkösen kaikin tavoin. Maverickissa on mielestäni kaikkea mitä erinomainen elokuva tarvitsee: todella hyvin kirjoitettuja hahmoja roolisuorituksineen, mainion tarinan, paljon jännitystä ja tunnetta, unohtamatta loistavaa musiikkia. Elokuvassa on paljon sekä eeppistä toimintaa että aidosti liikuttavaa draamaa. Hahmoihin tutustuu elokuvassa luontevasti ja heistä oppii välittämään, ja hahmojen välinen kemia on todella hyvää. Maverickin voi katsoa sekä rentouttavana toimintaviihteenä että koskettavana draamaelokuvana, jota haluaa analysoida. Molempina toimii erinomaisesti, joten lopputuloksena on viiden tähden toimintaelokuva, ja mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimmista toimintadraamaelokuvista.
Vahva suositus.
