Valitettava/onnekas sattuma laittaa viisi sotilaselämään vähemmän sopivaa jermua vapauteen. Korkea-arvoisin koplasta, luutnantti Yeager (Bo Svenson) kuitenkin ottaa komennon ja retkue lähtee pakomatkalle kohti Sveitsiä. Valitettavan huonon tuurin seurauksena on heidän osallistuttava näyttävään sissioperaatioon. Rehvasteluun taipuvaisen Yeagerin lisäksi soppaan kuuluu varasteleva Nick (Michael Pergolani), pelkurimainen Tony (Peter Hooten), muuten vain kelmi Berle (Jackie Basehart) ja kirjaimellisesti väriä antava Fred Canfield (Fred Williamson). Ennen näyttävää panssarijunan räjähtämistä taivaan tuulin päksitään hengiltä valtava lauma hunneja, fransmanneja ja jenkkejä eikä huumoriakaan ole unohdettu.
Vaikka [I]Panssarijunalla helvettiin[/I] omaa erittäin iskevän nimen ja ei muutenkaan ole surkea tekele ovat sen puutteet selkeästi omalaatuisuuden puutteessa ja sen vahvatkin hetket ovat aikaisemmin ja paremmin toteutettuja. Eipä sillä ole niin paljon väliä, sillä meno on takeltelematonta sotaseikkailua. Enzo Castellari ohjaa ammattitaidolla ja kameratyö ei ole yhtään heikkoa, mutta mitään nautinnollisen upeita maisemakuviakaan ei mukana ole ja isoa sotakoneistoakaan ei paljoa nähdä jyristelemässä. Onneksi hunnit puhuvat saksaa, fransmannit ranskaa ja jenkit englantia paitsi silloin kun pitää puhua muilla kielillä.
Koska käsikirjoitus ei yritäkään olla maailmaa mullistava draama ovat henkilöhahmot hyvin ohuita, mutta tämä ohuus kuitenkin tekee hahmoista muistettavia arkkityyppejä. Bo Svenson on superkyvykkään jenkkisotilaan prototyyppi, joskin tämä mielikuva kuitenkin muserretaan varsin nopeasti. Fred Williamson on silkkaa äijäilyä ja päksii hunnit hengiltä konepistoolilla yhdellä kädellä (eikä se voi olla Uzi) ja pössyttää sikaria. Muu kaarti on tietysti samaa ohutta konnalaumaa, joskin silkassa mieleenjäävässä coolissa jäävät Svensonin ja Williamsonin varjoon.
Lopputulos on silkassa viihdyttävyydessään nautinnollinen, mutta silkka pitäytyminen koetelluissa ja hyviksi nähdyissä ratkaisuissa estää sitä olemasta todellinen klassikko. Pauketta, äijäilyä ja hunneja.
