Ennen Maestron katsomista en tiennyt oikeastaan mitään säveltäjä Leonard Bernsteinista. Elokuvassa on paljon elementtejä Bernsteiniin liittyen: siinä kerrotaan Bernsteinin menestyksestä musiikin alalla, viitataan tämän bi-seksuaalisuuteen ja näytetään tämän miessuhteita, miten Bernstein yritti epätoivoisesti sovittaa yhteen työn ja perheen, ja ennen kaikkea elokuva keskittyy Leonard Bernsteinin (Bradley Cooper) ja Felicia Montealegren (Carey Mulligan) rakkaustarinaan. Mielenkiinto pysyy suurimmaksi osaksi yllä. Elokuvan tunnelma on vaikuttava ja melko hyvin otteessaan pitävä, mutta…
Jotain tästä elokuvasta puuttuu: nimittäin punainen lanka. Maestrossa on kyllä paljon erilaisia asioita ja siitä olisi varmasti saanut vahvan ja vaikuttavan elokuvan, mutta tarinan ohuuden ja huonon käsikirjoituksen vuoksi jäin miettimään, mikä oli elokuvan tärkein juoni. Maestro nimittäin käsittelee lähes kaikkia tarinan osa-alueita vain pinnallisesti.
Maestrossa näytetään useammankin kerran, miten Leonard Bernsteinilla oli useita miessuhteita ja että hän oli todennäköisesti bi-seksuaali, mikä luonnollisesti vaikutti tämän avioliittoon Montealegren kanssa, mutta kertaakaan elokuvassa ei kunnolla puhuta Bernsteinin suuntautumisesta tai liitetä sitä luontevasti juoneen. Elokuvaa katsoessa ajattelin, että varmaankin jossain vaiheessa tulee esimerkiksi kohtaus, missä Bernstein joutuu puhumaan vaimonsa kanssa miessuhteistaan ja päättämään lopettaako ne vai jättääkö vaimonsa, mutta mitään tällaista ei ole elokuvassa. Yhdessä kohtauksessa vähän viitataan aiheeseen, mutta muuten tätä ei elokuvassa käsitellä. Tämän vuoksi mietin, miksi elokuvassa monta kertaa näytetään, kun Bernstein on miesten kanssa. En voi olla miettimättä, oliko tämän tarkoitus yrittää mukautua nykyiseen ”muotiin” ja kerätä Oscar-pisteitä. Tätä epäilyä tukee se, että kaikin puolin lähes kaikki elokuvakriitikot epäilevät, että Maestro yritti epätoivoisesti kerätä itselleen Oscareita. Myös elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja ja pääosan esittäjä Bradley Cooper on sanonut useita kertoja, että hän haluaa todella palavasti voittaa edes jonkun Oscarin Maestrosta.
Maestro ei myöskään näytä lähes ollenkaan Leonard Bernsteinin kasvua loistavaksi säveltäjäksi tai tämän menestystä alalla. Sen sijaan se vain kertoo muutaman kerran, että Bernstein on menestynyt muusikko, mutta ihmisenä rikkinäinen. Tämä olisi hyväksyttävää, jos elokuvan rakkaustarina olisi tehty paremmin, mutta vaikka Bernsteinin ja Montealegren yhteiset kohtaukset ovat kivaa katsottavaa, heidänkin suhteeseensa syvennytään epätäydellisesti. Pidän siitä, että elokuvassa näytetään heidän riitojansa sekä heidän välistä rakkauttaan, mutta minua jäi vaivaamaan se, että Bernsteinin ja ilmeisesti myös Montealegren pettämiset suhteessa vain mainitaan lyhyesti ja sitten lakaistaan maton alle.
Olen tähän asti enimmäkseen kritisoinut elokuvaa negatiivisesti ja sen kritiikin takana seison. Silti Maestro on mielestäni ihan hyvä elokuva. Miksi? No, ensinnäkin elokuvan tunnelma on taiteellisesti vaikuttava ja otteessa pitävä. Maestrossa näkyy taiteellista osaamista ja vaikka elokuvan käsikirjoitus on mielestäni hyvin epäonnistunut, elokuvaa oli mielenkiintoista katsoa ja mukaansa vetävä tunnelma kompensoi osittain tarinan pinnallisuuden puutetta.
Bradley Cooper tekee hyvän roolisuorituksen säveltäjä Leonard Bernsteinina, ja näyttää hyvin, että Bernstein oli varmasti monimutkainen mies. Kuitenkin ajoittaisen ylinäyttelemisen vuoksi en pidä Cooperin suoritusta loistavana. On nimittäin useampi kohtaus missä tuntui, ettei Cooper yritä eläytyä hahmoonsa, vaan revitellä kohtauksessa saadakseen lisää huomiota.
Sen sijaan Carey Mulligan on aivan loistava Felicia Montealegrena, joka näyttää paljon tunteita ja hahmonsa vaikeuksia ilman ylinäyttelemistä. Siinä missä Cooper yrittää revittelyllä näyttää hahmonsa tunteita ja monimutkaisuutta, Mulligan tekee sen paremmin hillitymmällä ja aidomman tuntuisella roolisuorituksellaan. Mulliganin hahmosta oikeasti välittää elokuvassa, ja tämän surullinen loppu herätti tunteita. Mulligan onkin mielestäni elokuvan ”oikea” sydän, ja isoimpia syitä, miksi Maestro on mielestäni kaikista vioistaan huolimatta ihan hyvä elokuva.
Maestrossa oli useita erinomaisen elokuvan elementtejä: erityisen loistava roolisuoritus (Carey Mulliganilta), taiteellinen ja mielenkiintoinen tunnelma, mikä pitää otteessaan, ja päähahmosta kerrotaan monia eri puolia. Kuitenkin, koska elokuva keskittyy juuri päähahmoonsa Leonard Bernsteiniin ja tämän eri puolet näytetään vain pinnallisesti, toteutus ontuu. Elokuvan alussa en tiennyt kuka on Leonard Bernstein, ja elokuvan loputtua minulle jäi tämä yhä ainakin osittain epäselväksi. Maestro onkin hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää hyvä käsikirjoitus on, ilman sitä ei erinomaista elokuvaa synny.
Maestro on mielestäni melko viihdyttävä elokuva, jonka katsoo mielellään. Ainesta olisi kuitenkin ollut paljon parempaan. Monen muun tavoin en minäkään voinut olla huomaamatta, että Maestro yritti liikaa olla Oscar-voittaja. Bradley Cooper myös osoittaa tässä olevansa lahjakas ja hyvä näyttelijä, mutta seuraavassa elokuvassa hän voisi vähentää ylinäyttelemistä ja ottaa mallia Carey Mulliganin hillitymmästä ja paljon aidommasta roolisuorituksesta.
