Quel maledetto treno blindato eli jenkkiläisittäin Inglorious Bastards, joka Suomessa tunnetaan nimellä Panssarijunalla helvettiin on tavanomainen korkkarimeiningillä varustettu sotaelokuva. Quentin Tarantinokin on ohjaamassa samannimistä elokuva, joka ei kuitenkaan ole suorannainen remake, vaan ihan oma tarinansa, joka ottaa vaikutteita muista elokuvista.
Kuten nimestäkin voi päätellä, niin Inglorious Bastards kertoo armeijan rämäpäistä, jotka on tuomittu kuolemaan erinäisistä rikkeistä. Miesten kuitenkin onnistuu pakenemaan ja he marssivat pitkin Ranskan maaseutua tavoitteenaan puolueeton Sveitsi ja siinä sivussa päästävät useammankin saksalaisen kärsimyksistään.
Inglorious Bastards on ottanut vaikutteita hieman sieltä täältä. Varsinkin Likainen tusina on innoittanut elokuvan tekijöitä vahvasti. Omapäiset jermut, jotka joutuvat pahoihin ongelmiin auktoriteettien kanssa, mutta ovat tosipaikan edessä kovia sotilaita, on selvästi perua Likaisesta tusinasta. Muutenkin korkkarihenkisyyttä on pyritty saamaan mahdollisimman paljon. Inglorious Bastards on selvästikin tarkoitettu ainoastaan viihdyttämään, eikä miksikään vakavasti otettavaksi elokuvaksi.
Inglorious Bastardsiin on saatu mukaan mustaa huumoria. Miesten juttuja on välillä varsin hauska kuunnella. Muunkinlaista huumoria on luvassa. Myös taistelukohtaukset ovat kivoja ja todella b-elokuvamaisia. Osumat saaneet saksalaiset kierähtävät 360 astetta ja joskus jopa lentävät muutaman metrin taaksepäin. Taistelukohtaukset eivät siis ole mitenkään realistisia, mutta ei se ole tarkoituskaan. Nähdään tässä alastomia naisiakin, joista yksi intoutuu ampumaan konepistoolilla.
Inglorious Bastards on hyvinkin äijämäinen sotaelokuva, joka ei suuria elokuvallisia arvoja sisällä, vaan pyrkii olemaan ainoastaan viihdyttävä pläjäys. Tätä ei kannata missään vaiheessa ottaa turhan vakavasti. Viihdyttävyys säilyy hyvin koko puolitoistatuntisen keston ajan, vaikka lopussa otteen pientä herpaantumista tapahtuukin.
