Timanttikyttä (1999)
- Alkuperäinen nimi:
- Blue Streak
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Les Mayfield
- Pääosissa:
- David Chapelle, Luke Wilson, Martin Lawrence, Peter Greene
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 92 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (106):
Oma pikatuomio
Martin Lawrence on jo suhteellisen tuttu näky toimintakomedioissa (Bad Boys 1 & 2, National Security). No mutta mikäs siinä, yleensähän ne ovat viihdyttävyysarvoltaan olleet vähintään kohtalaisia. Timanttikyttä ei ole mikään poikkeus, vaan tyypillinen Lawrence-toimintakomedia.
Martin Lawrence esittää Miles Logania, jonka timantinryöstökeikka ei mene aivan putkeen. Logan pidätetään, mutta onneksi hän ehti jemmata timantin keskeneräisen rakennuksen ilmastointikanavaan, joka jokaisessa Hollywood-leffassa pitää tietenkin olla. Pari vuotta sen jälkeen mies pääsee vankilasta, ja aikeissahan on tietenkin hankkia tuo timantti takaisin. Mutta yllätykseksi Logan huomaa, että rakennus on valmistunut, ja mikäs muukaan siitä on tullut kuin poliisiasema.
Logan päättää soluttautua poliisipiiriin, mutta timanttia hän ei millään meinaa saada käsiinsä. Poliisin esittäminen sen sijaan tuntuu sujuvan hyvin, ja pianhan sitä jo ratkaistaan rikoksia kadulla. Mukana työparina heiluu Carlson (Luke Wilson). Mutta timantti on edelleen Loganin mielessä...
Huumori perustuu pääasiassa Martin Lawrencen suunsoittamiselle ja jonkun muun kuin itsensä esittämiselle, joka johtaa tietenkin hauskoihin tilanteisiin. Toimintaa takaa-ajokohtauksineen riittää runsaasti. Juoni itsessäänhän ei ole mikään hirveän omaperäinen eikä tämä muutenkaan mikään tavallisuudesta poikkeava ole.
Hyvää vauhtia etenevä ohjaus ja sopivan lyhyt kesto takaavat että aika ei käy pitkäksi, joten tätä voi suositella ainakin Martin Lawrencen leffoista pitäville, kuitenkin hieman varauksella.
nimimerkki: Vibot
Pisteet:
Arvosteltu: 12.09.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
Vibot
Vieras
Tavallaan hassua, mutta tätä rainaa katsellessa tulivat mieleen Disneyn lämminhenkiset perhekomediat jostakin kaukaisesta menneisyydestä. Sellaiset, joissa Dean Jones omisti ylivertaisen kuplavolkkarin tai Fred MacMurray toilaili perheenpäänä. Sama fiilis tulee, jos katsoo tv-sarjaa Bel Airin prinssi. Epäilemättä siksi, että huumori on samalla tasolla, vaikka miehet ovatkin eri väriä. Jotenkin tämä leppoisa sähellys tuntuu sujuvan paremmin näin päin.
Timanttikytän stoori on yhtä vähistä aineksista koottu kuin muinainen Riemukupla, vaikka aihepiiri on tyystin toinen. On rosvo, jonka kaveri pettää ja sen seurauksena heebo joutuu lusimaan. Mikäs siinä, odottaahan miehen vapautumista kätketty timangi. Valitettavasti jäpikkä onnistui kätkemään aarteensa paikalle, johon linnareissun aikana on kohonnut poliisilaitos. No problem, juippi ujuttaa itsensä sinivuokkosten keskelle ja joutuu saman tien liemeen. Heppua luullaan nimittäin huippukytäksi. Timanttivarkaalla onkin tilanteessa tukalat paikat.
Martin Lawrence twistaa timanttityyppinä koko rahan edestä (4 €). Vaikka jätkä pomppiikin kuin kumiluoti rautakankitehtaalla, koko homman tasossa on toivomisen varaa. Nykymakua hellittelevään toimintaan ja ns. ronskimpaan kielenkäyttöön sekoitettu pehmopäinen riemukuplamaisuus jaksaa viehättää tuskin yhtä katselukertaa enempää. Vaikka kivahan tämmöistäkin on joskus nähdä. Kerran viidessä vuodessa.
Pisteet:
Arvosteltu: 26.08.2003
Katsottu: Kotona
