- Tämä aihe sisältää 16 vastaukset, 6 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 13 tuntia, 52 minuuttia sitten
toimesta.
-
Artikkelit
-
-
-
Tällä hetkellä ei ole kauheasti aikaa pelata mitään, mutta keväästä pelasin viimein läpi Ultima IX:n, jonka kanssa olen paininut enemmän tai vähemmän koko viimeiset parikymmentä vuotta aina sen ilmestymisestä asti. Tätä edellisestä kerrasta olin onneksi säästänyt vanhat varatallennukseni ja pääsin niiden avulla jatkamaan melko lopusta. Tällä kertaa pelasin mahdollisimman varovaisesti välttääkseni kaikki bugit ja umpikujat, ja lopulta antiklimaattinen päätös tulikin koettua.
Etenkin lopusta näkee selvästi, että tekijöillä oli valtava kiire saada tuote jotenkin markkinoille asti, sillä käytännössä Ison Pahan linnoitukseen vain kävellään sisään ilman minkäänlaista ongelmanratkaisua tai oikeasti edes montaa vihollista, klikataan muutamaa esinettä ja sitten homma jo loppuukin. Siinä meni se 20 vuotta, mutta tässä se nyt sitten oli. Yhdeksän osan ja muutaman spinoffin mittainen pelisarja päättyi näin tyhmästi.
-
-
Playstation kakkosella pelasin Resident Evil 4 pelin läpi, koska tästä pelistä on tullut uusi re-make versio. Mieleenpainuvampina eroina voin sanoa sen, että PS kakkosen versiossa pääset pelaamaan myös Ada Wongilla viiden tehtävän ja noin kuuden tunnin verran.
-
Respa nelonen on ainakin omasta mielestäni sarjan paras osa. Tuossa vaiheessa sarjaa alettiin uudistaa enemmän toimintapelien suuntaan, ja verrattuna niihin myöhempiin sarjan osiin tuo onnistuu vielä tasapainoilemaan uuden ja vanhan välillä ihan näppärästi. Itsellä on sama peli Gamecubella, ja mielestäni se onkin parhaimmillaan juuri siinä.
Onkos muuten saman firman Dino Crisis tuttu? Yhdellä kaverilla oli se joskus nuorempana, ja sitä pelattiin silloin ihan kusi sukassa, se on käytännössä siis Respaa mutta dinosauruksilla. Meillä oli käytössä se Pelimestarissa julkaistu koko aukeaman kokoinen kuvallinen läpipeluuohje, mutta taisi senkin kanssa jäädä kesken jossain aivan lopussa. Siinähän taisi olla vaan pari, kolme erilaista asetta ja panokset aina loppu, joten ihan finaalissa kun rupeaa tulemaan niitä järeämpiä liskoja se käy ihan mahdottomaksi.
Joskus vuosia myöhemmin huomasin kaupassa tolle Dino Crisisille jonkun surkuhupaisan jatko-osan, missä mennäänkin samat kuviot jossain avaruusaluksessa. 😀
-
-
Nintendo kädessä jos joskus sairaana tulee pelattua, ei kyllä jaksa sohvalla istua pelaamassa mutta tuo on ihan kiva. Falloutia odotellessa.
-
-
Joo ei ole turhaan kehuttu parhaaksi Resident Evil peliksi. Nyt kun muistelen niin tämähän ilmestyi alunperin ensiksi Gamecubelle ja siihen oli ostettavissa myös moottorisahaohjain. On molemmat Dino Crisisit tuttuja pelejä. Ensimmäinen tosiaan Resident Evil dinoilla. Kakkososa on pelkkää ampumista ja juoksemista.
-
Jos muuten survival horror kiinnostaa, niin snesillä on sellainen genreklassiko kuin Clock Tower, jota ei taidettu lännessä julkaista ollenkaan. Tämä on giallo-leffoista ja erityisesti Dario Argenton teoksista ammentavaa kauhua, missä pelataan jonkinlaisen tyttökoulun oppilaalla, jota sitten surrealistinen saksimurhaaja jahtaa. Tässä oli muistaakseni lukuisia erilaisia lopetuksia sen mukaan minkälaisia valintoja pelatessaan tekee ja pystyykö pelastamaan muita tyttökoulun oppilaita ja ystäviään murhaajalta.
Mulla on Clock Tower kolmonen pleikka kakkosella, mitä en ole koskaan jaksanut pelata läpi, mutta ykkönen on rautaa.
-
-
-
Tulipa nykäistyä Team 17:n julkaisema <I>Blasphemous</I> läpi. Aika rankka peli oli genreen ja en erityisemmin pitänyt pelin kaikista mekaanisista valinnoista niin visuaalisesti se oli silkkaa timanttia. Espanjalainen katolisuus korotetaan pari suuruusluokkaa rankemmaksi ja tarinan ytimenä oleva mieletön katumus ja tuntemattomin syin toimiva Ihme ovat aika ainutlaatuisia elementtejä. Peli itsessään tuntuu katumusmatkalta vaikeustason ollessa säälimätön ja siinä on hyvin vähän varsinaista opastusta siitä minne mennä.
-
Blasphemoukselle julkaistiin muuten vastikään jatko-osakin. Kuvista ja videoista päätellen se on enemmän tai vähemmän samaa timangia kuin tuo ensimmäinenkin. Jo näillä spekseillä se on varmasti tosi kovaa settiä.
Viime aikoina on tuo eskapismi jäänyt itsellä huomattavasti vähemmälle, kun on siviilielämää tullut reivattua terveempään ja mielekkäämpään suuntaan pitkin vuotta eikä ole ollut tarvetta erilliselle stimulaatiolle. Vähät pelailut ovat keskittyneet Doomin ja sen eri modien ympärille, välillä on tullut lähinnä seurattua tosi kovien taitopelaajien suorituksia ja maailmanennätysyrityksiä.
-
-
Hyvin pienissä pätkissä on tylsiin sade- ja pakkaspäiviin tullut pelattua vanhaa kunnon Max Payneä. Viimeisimmällä Windowsilla se ei ilmeisesti toimi joidenkin poistuneiden ja vanhentuneiden ajureiden vuoksi, mutta Linuxilla ja Winellä toimii kuin junan vessa.
Kolmekymppisen elämänkokemuksella tuosta pystyykin hassusti bongaamaan kaikenlaisia tekijöiden omia viittauksia ja läpändeerusta: jos Max Paynessä esimerkiksi klikkaa auki olevasta televisiosta, niin sieltä voi tulla vaikka mitä David Lynchiä ja parodiaa vanhoista leffoista. Moni nilkkikin on sisustanut tyyssijansa (kuvitteellisilla) leffajulisteilla. Sitten on tietysti se John Woo -kohta, pari viittausta Mafiaveljiin ja Scorseseen ja vaikka mitä.
-
-
-
-
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.