Tavallaan hassua, mutta tätä rainaa katsellessa tulivat mieleen Disneyn lämminhenkiset perhekomediat jostakin kaukaisesta menneisyydestä. Sellaiset, joissa Dean Jones omisti ylivertaisen kuplavolkkarin tai Fred MacMurray toilaili perheenpäänä. Sama fiilis tulee, jos katsoo tv-sarjaa Bel Airin prinssi. Epäilemättä siksi, että huumori on samalla tasolla, vaikka miehet ovatkin eri väriä. Jotenkin tämä leppoisa sähellys tuntuu sujuvan paremmin näin päin.
Timanttikytän stoori on yhtä vähistä aineksista koottu kuin muinainen Riemukupla, vaikka aihepiiri on tyystin toinen. On rosvo, jonka kaveri pettää ja sen seurauksena heebo joutuu lusimaan. Mikäs siinä, odottaahan miehen vapautumista kätketty timangi. Valitettavasti jäpikkä onnistui kätkemään aarteensa paikalle, johon linnareissun aikana on kohonnut poliisilaitos. No problem, juippi ujuttaa itsensä sinivuokkosten keskelle ja joutuu saman tien liemeen. Heppua luullaan nimittäin huippukytäksi. Timanttivarkaalla onkin tilanteessa tukalat paikat.
Martin Lawrence twistaa timanttityyppinä koko rahan edestä (4 €). Vaikka jätkä pomppiikin kuin kumiluoti rautakankitehtaalla, koko homman tasossa on toivomisen varaa. Nykymakua hellittelevään toimintaan ja ns. ronskimpaan kielenkäyttöön sekoitettu pehmopäinen riemukuplamaisuus jaksaa viehättää tuskin yhtä katselukertaa enempää. Vaikka kivahan tämmöistäkin on joskus nähdä. Kerran viidessä vuodessa.
