Fucking Åmål

Fucking Åmål on kertomus Ruotsin pikkukaupungin nuorten arjesta ja teini-ikäisten suunnattoman suurista ongelmista ja ihmissuhdesotkuista. Pääosissa nähdään 14-vuotiaita tyttöjä esittävät Elin (Alexandra Dahlström) ja Agnes (Rebecca Liljeberg), jotka esittävät elokuvan rakastunutta paria. Kyllä, luit oikein, tyttörakkaus, alkoholi ja ihmissuhteet ovat tämän leffan juttu. Elin on koulun halutuin ja kaunein tyttö, joka pyörittää kätevästi sormensa ympärillä vanhempiakin poikia. Agnes puolestaan on syrjäänvetäytynyt ja ilman ystäviä eteenpäin taaplaava nuori nainen, joka on poikien lailla palavasti rakastunut Eliniin.

Mielestäni Fucking Åmål on ihan hyvä nuorten elokuva ja nuoret tätä varmasti tykkäävät katsoakin, samaistumisen tunteita voi kokea jne. Olin kuitenkin todella yllättynyt kun elokuvan katsomisen jälkeen luin, että Fucking Åmål oli v.1999 Ruotsin katsotuin elokuva, jopa Titanicia katsotumpi. Omasta mielestäni tässä on kyseessä kuitenkin pienellä budjetilla kasattu "ihan ok" leffa, johon en sen enempää huomiota kiinnittänyt. Olisiko kymmenen vuotta sitten tällainen herkästä aihepiiristä kertova elokuva ollut niin huomiota herättävä, paha sanoa. Näyttelijät vetivät roolinsa hyvin läpi, mutta toisen pääosan esittäjä Rebecca Liljeberg oli kyllä todella vaatimaton tapaus ja laski pisteitä. Lisäksi lesboparin välillä ei ollut havaittavissa minkäänlaista yhteyttä, joka olisi kotisohvalle asti välittänyt, mikä latisti myös selvästi tunnelmaa.

Elokuvaa suosittelen kaikille nuorille katsojille.

Pisteet:
Arvosteltu: 24.07.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Boy From Shadows
Käyttäjä
49 arvostelua

Teini-iässä on niinq tosi tärkeä olla cool, ja silti maailma potkii anticoolisti päähän hormonaalisen ilotulituksen lailla, keho muuttuu räpäyksessä ja rakkauskin orastaa vielä niin kaukana, häilyvänä outona asiana. Ei oo iisii ei.

Yhdeksänkymmentäluvun lopulla Ruotsinmaalta julkisuuteen ponnahtanut Fucking Åmål on edelleen ajankohtainen elokuva. Maailma on ehkä ottanut niistä päivistä, jolloin muun muassa allekirjoittanut eli teini-ikäänsä, monta "kehitysaskelta" eteenpäin: (kännyt, älytön soittaribisnes, digiaika, Idols, internetin asema mediana), mutta sama yleismeininki pätee. Sama epävarmuus itsestä, inho auktoriteetteja kohtaan, pelko joukosta erottumisesta ja samanaikainen pelko ettei erotukaan joukosta… ne kaikki kytevät muuttuneen pinnan alla. Voimakkaasti.

Niinpä kun Elin ja kumppanit haukkuvat kuollutta Åmålin pikkukaupunkia ihan fucking kuolleeksi, ilmassa leijuu osatotuuksia. Koulun käytävillä tulevat aikuiset, MTV-sukupolven kasvatit, ontuvat elämässään ja uskottelevat, että perusongelmista kasvaa ulos ajan myötä. Vanhemmat ovat sou veemäisiä ja kunnon bileille on aina joku ulkopuolinen este. Oh jea, niinhän se menee. Ja myöhemmin samat leidit ja dudet kaipaavat myrskyisää menneisyyttään nuoruudenlähteenkuvat silmissään…

…Mutta aiheeseen. Fucking Åmål sekoittaa hetken suhteiden, viinipullojen kilinän, "testosteronisen" mopon pärinän ja angstin keskelle vielä kieltämättä liian simppelin tarinan erilaisuudesta, tarinan siitä, kun luokan suosituin, kaunein & ihquin tyttö Elin ja nörtein, rumin & halveksituin tyttö Agnes tapaavat toisensa. Voi sitä kauhistusta, kun joka jätkän päiväunen päiväunissa onkin tyttönen.

Nuori näyttelijäkaarti tekee nätin suorituksen ilman rapakontakaisia kaunisteltuja peruskuvioita. Alexandra Dahlströmin Elin (jep, kuulostaa kieroutuneelta) pistää useamman pojan pään sekaisin ja takaa (monille tuttua ja?) vaivautunutta kompurointihuumoria. Kakkostähti Agnesin rooli on kontrastina ehkä liiankin harmaa (ainakin dramaattisimpiin käänteisiin nähden), mutta Becca Liljeberg suoriutuu silti hyvin osastaan.

Jos kotona murkkuikäinen lapsonen on juuri paukauttanut oven kiinni nuoruuden voimalla, vannonut tappavansa itsensä kolmen päivän suhteen kariutumisen vuoksi tai karannut ensikännäämään katujen kylmyyteen, provosoivan Fucking Åmålin voinee skipata… tai… ehkäpä se kannattaa katsoa juuri silloin. Tai siltikin. Miten vaan. Ajaton nuoruuskuvaus on jollainlailla teennäistä kapinaa ja ylidramatisointia. Mutta ohjaaja Lukas Moodysson on tainnut tietää, että se homman nimi juuri onkin tämän genren tuotannossa. Että ei niillä suuntaa etsivillä saa olla liian iisii.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.02.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
667 arvostelua

Lukas Moodysonin esikoisohjaus on tyypillinen esimerkki siitä kuinka svedupetterien ennakkoluuloton tyyli tehdä elokuvaa synnyttää pieniä ihmeitä. Åmålin pikkukaupungissa viettää nuorisojoukko kipeitä kasvuvuosia. Ote nuorten elämästä erään kouluvuoden aikana on niin ihmisläheinen ettei mitään rajaa. Identiteetti on voimakkaassa hakusessa. Läpi käydään osittain niitä samoja juttuja kuin me kaikki silloin joskus...

Fuckin Åmålin ongelmakohtina voisivat olla suuren yleisön kannalta ajateltuna sen raju ja rosoinen tyyli kuvakerronnassa sekä tähtinäyttelijöiden puuttuminen. Onneksi pläjäys ei todellakaan kaatunut näihin seikkoihin vaan käänsi ne suureksi riemuvoitokseen. Ne ovat nimen omaan tämän elokuvan ratkaisevia tekijöitä.

Moodisonin kyky ohjata ihmisiä on selvästi ilmiömäinen. Äijän silmä osaa löytää sellaisia näyttelijätapauksia leffaansa, ettei sitä voi kuin ihmetellä. Tämä lahja on tullut nyt myöhemmin todistettua myös miehen myöhemmissä teoksissa (Kimpassa, Lilja 4-ever). Fucking Åmålin näyttelijät ovat pääosin pienen Trollhattanin harrastelijateatterin löytöjä. No tämän leffan päänäyttelijäpari Alexandra Dahlström ja Rebecca Liljeberg nappasi ansaitun tuplavoiton ruotsin omassa pystigaalassa ja vei Guldbaggenit kotiin. Muut ei paljoa jää parin jälkeen. Mathias Rust saakoon myös erikoismaininnan mainiosta vedosta.

Rohkea ja tuore kuvakerronta, loistava näyttelijätyö ja erinomainen musiikin käyttö - siinähän ne elementit joista kunnon pläjäys syntyy. Elokuvan aihe on humaani ja koskettava. Ja niinkuin aina loistavissa elokuvien kohdalla on tapana; niistä joko pidetään tai sitten ei.

Leffa on loistava esimerkkitapaus siitä kuinka ruotsalainen elokuva pystyy nokittamaan meikäläisten tuotokset mennen tullen ainakin 5-0. Tuntuu kuin suomalainen elokuva yhä potisi jonkinasteista kriisiä eikä oikein tiedä mitä sen pitäisi olla. Tuon ongelman pohtimiseen ja liikaan yrittämiseen saadaan kulumaan aivan liian paljon turhaa energiaa. Fuckin Åmålia lähimmäksi aitoudessa pääsee ehkä Täältä tullaan elämä, jonka jälkeen nuorisoelokuva ei oikein ole ottanut suomessa onnistuakseen.

Lukas Moodysonin asenne tapa kertoo elokuvan teosta paljon kun hän DVD:n kommenttiraidalla kertoo tarkoituksenaan etsiä sellaiset näyttelijät jotka tasan tietävät mitä hän itse haluaa ja "sitten vaan laitettiin kamera huoneen nurkkaan ja annettiin palaa."

Pisteet:
Arvosteltu: 10.10.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua