Lukas Moodysonin esikoisohjaus on tyypillinen esimerkki siitä kuinka svedupetterien ennakkoluuloton tyyli tehdä elokuvaa synnyttää pieniä ihmeitä. Åmålin pikkukaupungissa viettää nuorisojoukko kipeitä kasvuvuosia. Ote nuorten elämästä erään kouluvuoden aikana on niin ihmisläheinen ettei mitään rajaa. Identiteetti on voimakkaassa hakusessa. Läpi käydään osittain niitä samoja juttuja kuin me kaikki silloin joskus…
Fuckin Åmålin ongelmakohtina voisivat olla suuren yleisön kannalta ajateltuna sen raju ja rosoinen tyyli kuvakerronnassa sekä tähtinäyttelijöiden puuttuminen. Onneksi pläjäys ei todellakaan kaatunut näihin seikkoihin vaan käänsi ne suureksi riemuvoitokseen. Ne ovat nimen omaan tämän elokuvan ratkaisevia tekijöitä.
Moodisonin kyky ohjata ihmisiä on selvästi ilmiömäinen. Äijän silmä osaa löytää sellaisia näyttelijätapauksia leffaansa, ettei sitä voi kuin ihmetellä. Tämä lahja on tullut nyt myöhemmin todistettua myös miehen myöhemmissä teoksissa (Kimpassa, Lilja 4-ever). Fucking Åmålin näyttelijät ovat pääosin pienen Trollhattanin harrastelijateatterin löytöjä. No tämän leffan päänäyttelijäpari Alexandra Dahlström ja Rebecca Liljeberg nappasi ansaitun tuplavoiton ruotsin omassa pystigaalassa ja vei Guldbaggenit kotiin. Muut ei paljoa jää parin jälkeen. Mathias Rust saakoon myös erikoismaininnan mainiosta vedosta.
Rohkea ja tuore kuvakerronta, loistava näyttelijätyö ja erinomainen musiikin käyttö – siinähän ne elementit joista kunnon pläjäys syntyy. Elokuvan aihe on humaani ja koskettava. Ja niinkuin aina loistavissa elokuvien kohdalla on tapana; niistä joko pidetään tai sitten ei.
Leffa on loistava esimerkkitapaus siitä kuinka ruotsalainen elokuva pystyy nokittamaan meikäläisten tuotokset mennen tullen ainakin 5-0. Tuntuu kuin suomalainen elokuva yhä potisi jonkinasteista kriisiä eikä oikein tiedä mitä sen pitäisi olla. Tuon ongelman pohtimiseen ja liikaan yrittämiseen saadaan kulumaan aivan liian paljon turhaa energiaa. Fuckin Åmålia lähimmäksi aitoudessa pääsee ehkä Täältä tullaan elämä, jonka jälkeen nuorisoelokuva ei oikein ole ottanut suomessa onnistuakseen.
Lukas Moodysonin asenne tapa kertoo elokuvan teosta paljon kun hän DVD:n kommenttiraidalla kertoo tarkoituksenaan etsiä sellaiset näyttelijät jotka tasan tietävät mitä hän itse haluaa ja ”sitten vaan laitettiin kamera huoneen nurkkaan ja annettiin palaa.”
