Näyttelijätär Elisabeth Vogler on päättänyt lakata puhumasta erään Elektran esityksen jälkeen. Hän käyttää hiljaisuutta naamiona, eikä vastaa kysymyksiin eikä puhutteluun. Sairaanhoitaja Alma asuu hänen kanssaan eristyksissä olevassa mökissä eräällä saarella, ja naisten välille kehittyy suhde, joka perustuu konfrontaatioon ja molemminpuoliseen riippuvuuteen, ja heidän identiteettinsä alkavat ajoittain sulautua toisiinsa. Antiikin teatterissa näyttelijät käyttivät persona-nimisiä naamioita, jotka ilmaisivat, ketä he esittivät.
Arviot
Bergmanilainen ihmissuhde-elokuva.
Persona olisi ehkä maailman täydellisempiä elokuvia, jos se ei keskittyisi vain kahden naisen suhteeseen ja henkiseen kipuun. Ohjaaja Bergman, joka on (tietysti) myös käsikirjoittanut elokuvan, on siitä erikoinen hemmo, että hän tuntuu ymmärtävän vastakkaista sukupuolta aivan erityisen mainiosti. Tuskin hän muuten osaisi kirjoittaa näin hyviä naishahmoja. Ja sittenkin on sanottava, että vain toinen tämän elokuvan […]
Taidetta todellisessa merkityksessään.
Vastikään heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä kuolleen ruotsalaismestarin Ingmar Bergmanin kultakauden katsotaan olleen 1950 ja 1960 -luvut. Tällä aikavälillä syntyi muiden muassa sellaisia mestariteoksia kuin Seitsemäs sinetti, Mansikkapaikka ja Persona. Näistä jälkimmäinen on ohjaajansa haasteellisimpia ja yleisesti ottaen elokuvahistorian kiehtovampia teoksia. Avantgardenistinen ja syvästi surrealistinen painajaistarina on eniten eri tulkintoja saanut elokuva koko Bergmanin tuotannosta. Bergman […]
Kommenttien selaus
4
Kommenttien selaus