Radalla (2002)
- Alkuperäinen nimi:
- Sweetest Thing, The
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Roger Kumble
- Pääosissa:
- Cameron Diaz, Christina Applegate, Selma Blair, Thomas Jane
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 87 min
- Genret:
- Komedia
Christina (Diaz), Courtney (Applegate) ja Jane (Blair) biletttävät kuin viimeistä päivää ja jakelevat kundeille vääriä puhelinnumeroita. Kappas vain, yhtäkkiä käykin niin, että Christina rakastuu baarissa tapaamaansa Peteriin (Jane) ja lähtee Courtneyn kanssa tapaamaan tätä Peterin veljen häihin. Perillä käy ilmi,että sulhanen onkin Peter itse. Uppsista keikkaa!
Radalla on huono yritys kertoa huumorin avulla ystävyydestä ja rakkauden etsimisestä. Hahmot ovat tylsiä ja huumori kusee pahan kerran. Siis kirjaimellisesti. Vitsejä väännetään kaikennäköisistä ulosteista ja seksistä siinä sivussa ja juoni on kaikkea muuta paitsi kokonainen ja järkevä. Edes nimekkäät näyttelijät eivät plasta elokuvaa. Kolmikko Cameron Diaz, Christina Applegate ja Selma Blair tekevät pohjanoteerauksen. Pistää miettimään mikä sai mimmit alunperin edes lähtemään projektiin.
Ainut kohtaus josta nautin, oli veljesten Peterin ja Rogerin golfauskohtaus. Selvästikään siinä ei ole yritetty liikaa ja näyttelijät Thomas Jane ja Jason Bateman vetävät sen omalla huumorillaan. Tämän kohtauksen ansiosta elokuva saa sen yhden tähden. Enempää se ei ole ansainnut.
Christina (Cameron Diaz), Courtney (Christina Applegate) ja Jane(Selma Blair) ovat moderneja nykynaisia. Menestyneet urat, ei miestä, eikä lapsia. Kaikki puheet hipovat feminisyyden ääripäätä ja rajun bailuillan jälkeen mekoista löytyy tahroja, jotka saisivat Monica Lewinskynkin kateelliseksi. Noh, eräänä iltana Christina löytää klubilta kommeen ja ihanan miehen, mutta tämä Mr. Oikea katoaa samana iltana. Seuraavana aamuna kumminkin saadaan tietää, että heppu on lähtenyt kauas, kauas kaukaiseen galak... kaupunkiin, jossa vietetään hänen velipoikansa häitä. Äkkiä tienpäälle ukkoa metsästämään!
Täytyy kertoa nyt, että ainut asia mikä houkutteli vuokraamaan tämän oli leffatykin ingressi "On se niin härskiä hommaa." Emmekös me kaikki joskus tarvitse aivot narikkaan-vaihdetta ja kunnon röhönauruja? Yleensähän ne tulevat juuri härskeistä vitseistä. No, minulle tulee mieleen härskistä Farrellyn veljekset ja niin taisi tulla tämän leffan ohjaajallakin. Roger Kumblen ohjaus maistuu todella paljon Farrellyltä. Juoni on lähes kopio Sekaisin Marista ja muutkin vitsit on kuin rautakangella väännettyjä kopioita. Roger Kumble yrittää myös tunkea leffaan taustahenkilöitä, jotka olisivat mieleenpainuvia, mutta ei onnistu. Tässäkin asiassa Farrellyt voittavat. Muistattekos vielä Me kaksi ja Irenen valkon ja Sekaisin marista liftarin, jolla oli mahtava liikeidea eli 7 minuutin jumppa. Taidanpa katsoa sen leffan uudestaan.
Ainut erilainen asia leffassa on naisen kuvakulma. Miesten pimppa, pimppa, pimpasta on siirrytty kalu, kalu, kaluun. Lopulta se huipentuu asiaa käsittelevään lauluun. Ja se ei todellakaan toimi. En ymmärrä mikä hinku oli tehdä se. South Park: Bigger, Longer & Uncut kaltaisessa leffassa monet musikaaliset osat toimivat, mutta yksittäinen hävytön laulu on vain säälittävä yritys lisätä härskiyttä. Kyllä elokuva onkin härski, sitä ei voi kieltää, mutta siinä ei ole mitään hohtoa ja tunnetta mikä jää Farrelly-filkoista.
Miten leffa voi ansaita sitten kokonaiset kaksi pistettä? Ovathan nuo tytöt sen verran kauniita, että siitä pitää antaa puolikas. Selma Blairin Jane jää kyllä avuttoman ohueksi luonteeksi. Miksiköhän sekin piti ympätä leffaan? Toinen puolikas tulee siitä, että jotkut vitsit hymyilyttävät hieman. Ei enempää. Leffasta jää käteen vain hieman hymyä ja paha tunne siitä, että olet käyttänyt rahaa tämän vuokraamiseen. Minulle pitäisi maksaa, jotta katsoisin tämän leffan uudestaan, eikä vuokraamolle.
Cameron Diaz on Christina, joka muodostaa kahden kaverinsa kanssa varsinaisen bailutrion. Naiset pelaavat pelejään äijien kanssa ja varsinkin Christinasta tehdään alussa kylmä kusetteja, joka jakelee uroille vääriä puhelinnumeroja eikä pidä lupauksiaan missään suhteessa. Christina Applegate, tuo Pulmusten blondi vetää ihan mukavan brunetteroolin, joka tottakai poikkeaa Kellyn roolista, mutta ei mitenkään mielettömästi.
Leffan perusjuttu on se että Christina tapaa pirskeissä miehen, joka tuntuu ensisilmäyksellä olevan se oikea. Christina pui kavereineen että pitäisikö leikit jo lopettaa ja ottaa mieheen yhteyttä. Tottakai pitää ja sitten siirrytäänkin yhteydenoton hankaluuksiin.
Pläjäyksessä nauratetaan alapäähuumorilla, mutta tällä kertaa naisten näkökulmasta. On se niin härskiä hommaa, että varmasti ujoimmat jo alkavat muistuttamaan paloautoa. Seksistä saadaan revittyä jos jonkinmoista huumoria irti ja välillä kohellellaan muuten vain.
Hommassa on muutamia typeriä sessioita, joissa hypätään musikaaligenreen ja lauletaan porukalla esim. että "äijällä on niin iso ettei sisään mahdu". Joopa joo, nuo kohdat olisi voinut saksia huoletta pois. Lauluosuudet tuntuvat ylimääräisiltä venytyksiltä että saadaan täysipitkä leffa aikaiseksi.
Onpa leffassa muutamia hauskoja kohtia, mutta ei tämä nyt mikään kovin loistokas pätkä ole. Femiini perspektiivi alapäähuumoriin on kokonaisuutena oikeastaan leffan paras juttu. Harvemmin sitä pääsee tosielämässä todistamaan kuinka härskejä ne naiset sitten lopulta keskenään ovatkaan.























































