Christina (Cameron Diaz), Courtney (Christina Applegate) ja Jane(Selma Blair) ovat moderneja nykynaisia. Menestyneet urat, ei miestä, eikä lapsia. Kaikki puheet hipovat feminisyyden ääripäätä ja rajun bailuillan jälkeen mekoista löytyy tahroja, jotka saisivat Monica Lewinskynkin kateelliseksi. Noh, eräänä iltana Christina löytää klubilta kommeen ja ihanan miehen, mutta tämä Mr. Oikea katoaa samana iltana. Seuraavana aamuna kumminkin saadaan tietää, että heppu on lähtenyt kauas, kauas kaukaiseen galak… kaupunkiin, jossa vietetään hänen velipoikansa häitä. Äkkiä tienpäälle ukkoa metsästämään!
Täytyy kertoa nyt, että ainut asia mikä houkutteli vuokraamaan tämän oli leffatykin ingressi ”On se niin härskiä hommaa.” Emmekös me kaikki joskus tarvitse aivot narikkaan-vaihdetta ja kunnon röhönauruja? Yleensähän ne tulevat juuri härskeistä vitseistä. No, minulle tulee mieleen härskistä Farrellyn veljekset ja niin taisi tulla tämän leffan ohjaajallakin. Roger Kumblen ohjaus maistuu todella paljon Farrellyltä. Juoni on lähes kopio Sekaisin Marista ja muutkin vitsit on kuin rautakangella väännettyjä kopioita. Roger Kumble yrittää myös tunkea leffaan taustahenkilöitä, jotka olisivat mieleenpainuvia, mutta ei onnistu. Tässäkin asiassa Farrellyt voittavat. Muistattekos vielä Me kaksi ja Irenen valkon ja Sekaisin marista liftarin, jolla oli mahtava liikeidea eli 7 minuutin jumppa. Taidanpa katsoa sen leffan uudestaan.
Ainut erilainen asia leffassa on naisen kuvakulma. Miesten pimppa, pimppa, pimpasta on siirrytty kalu, kalu, kaluun. Lopulta se huipentuu asiaa käsittelevään lauluun. Ja se ei todellakaan toimi. En ymmärrä mikä hinku oli tehdä se. South Park: Bigger, Longer & Uncut kaltaisessa leffassa monet musikaaliset osat toimivat, mutta yksittäinen hävytön laulu on vain säälittävä yritys lisätä härskiyttä. Kyllä elokuva onkin härski, sitä ei voi kieltää, mutta siinä ei ole mitään hohtoa ja tunnetta mikä jää Farrelly-filkoista.
Miten leffa voi ansaita sitten kokonaiset kaksi pistettä? Ovathan nuo tytöt sen verran kauniita, että siitä pitää antaa puolikas. Selma Blairin Jane jää kyllä avuttoman ohueksi luonteeksi. Miksiköhän sekin piti ympätä leffaan? Toinen puolikas tulee siitä, että jotkut vitsit hymyilyttävät hieman. Ei enempää. Leffasta jää käteen vain hieman hymyä ja paha tunne siitä, että olet käyttänyt rahaa tämän vuokraamiseen. Minulle pitäisi maksaa, jotta katsoisin tämän leffan uudestaan, eikä vuokraamolle.
