Janne (Jussi Vatanen) ja Inari (Pamela Tola) ovat saaneet perheenlisäystä. Kun etelään muuttanut Räihänen (Timo Lavikainen) saapuu Marjukan (Miia Nuutila) kanssa kylään, haluavat naiset lähteä viettämään riehakasta tyttöjen iltaa. Miehet jäävät vastentahtoisesti 1-vuotiaan Lumin lapsenvahdeiksi.
Jannen mielestä Lumi on niin sikeäuninen, että hänen kanssaan voi hyvin lähteä kotoa Ylläkselle juhlimaan häitä. Matkalla on kuitenkin pari muuttujaa ja kohta Lapin yöttömässä yössä etsitään jotain digiboksia kallisarvoisempaa ja nopealiikkeisempää.
Samaan aikaan naiset ovat liekeissä Inarin exän pikku-Mikon (Kari Ketonen) omistamassa loistohotellissa – ja mitä tapahtuu tyttöjen illassa, jää tyttöjen iltaan.
Leffasarjan osat: Napapiirin sankarit (2010), Napapiirin sankarit 2 (2015), Napapiirin sankarit 3 (2017), Napapiirin sankarit 4 (2022)
Napapiirin sankarit kakkonen on ihan kohtalainen jatko-osa, mutta heti selkeästi ensimmäistä osaa heikompi vähän jokaisella osa-alueella. Tällä kertaa Jussi Vatasen Janne ja Timo Lavikaisen Räihänen joutuvat jäämään lapsen vahdiksi Jannen 1-vuotiaalle lapselle, kun naiset lähtevät bilettämään. Samaan aikaan Santtu Karvosen esittämä Kämäräinen pyytää jätkiä häihin mukaan ja ukot ottavat lapsen sinne mukaan, mutta matkassa on taas pari muuttujaa ja lapsi katoaa. Näyttelijät eivät tässä erityisen hyviä rooleissaan ole lukuunottamatta Peter Franzénnin sivuroolia kovana panomiehenä Jormana. Kari Ketosen esittämä Pikku-Mikko on pistänyt luksushotellin pystyyn ja se toimii tapahtumapaikkana kohtalaisesti. Komedia toimii paikoiten ja kyllä tämän parissa toiseenkin kertaan viihtyy.