G.I. Joe pääsi elokuvamaailmaan vuonna 2009, kun siloposkinen Channing Tatum ja kumppanit rymistelivät menemään elokuvassa G.I Joe: The Rise of Cobra. Elokuva ei ollut varsinaisesti mikään merkkipaalu G.I. Joen historiassa, mutta siitäkin huolimatta Joelle päätettiin antaa vielä toinen mahdollisuus.
G.I Joe: Retaliation on jatko-osa aikaisemmalle yritykselle, mutta heti alkuun voitaneen todeta se, että Retaliationin pystyy katsomaan hyvin, vaikkei Rise of Cobraa olisikaan nähnyt. Itse G.I. Joe tarinankaan tunteminen ei ole pakollista, vaan elokuva selittää asiat niin yksinkertaisesti, että katsoja kyllä tajuaa juonikuviot ja ihmissuhteiden tarinan, vaikkei tarinaa tuntisikaan entuudestaan.
Cobra Commander (Luke Bracey) on vankina huipputurvallisessa ja -salaisessa vankilalaitoksessa. Pahiksilta puuttuu siis pääjehu, mutta se ei toimintaa haittaa. Zartan (Arnold Vosloo)on Cobran kakkosmies, joka pystyy muuttamaan muotoaan nanotekniikan avulla. Tämän ansiosta hän pystyykin naamioitumaan Yhdysvaltain Presidentiksi ja pääsee aloittamaan maailmanvalloitussuunnitelman. Suunnitelman ensimmäisenä vaiheena on tuhota Cobra-järjestön pahimmat viholliset – G.I. Joet. Suunnitelma näyttääkin onnistuvan loistavasti, mutta valitettavasti hyökkäyksestä jää henkiin Roadblock (Dwayne Johnson) ja kaksi muuta Joe’ta. Roadblockin mielessä on yksi ajatus – kosto. Samaan aikaan pahan voimat kuitenkin aloittavat toimintansa, kun Storm Shadow (Byung-hun Lee) ja Firefly (Ray Stevenson) löytävät johtajansa.
G.I Joe: Retaliation on kelpo toimintaelokuva. Se ei yritäkään olla mitään muuta. Juoni on rungoltaan yksinkertainen, mutta toisaalta varsin toimiva. Turha yritys luoda draamaa on unohdettu heti alkuunsa ja draama onkin korvattu tiukalla toiminnalla. Toiminta itsessään on hienoa ja sopivan ylitseampuvaa, mutta ei kuitenkaan liian ylivedettyä. Aasialaisia elokuvia kunnioittaen mukana on myös naruliitelyä; tällä kertaa kylläkin tosin ihan konkreettisesti liidellään naruilla eräässä kohtauksessa. Tämä onkin yksi elokuvan hienoimpia kohtauksia lumisine vuorineen. Se erottuu elokuvan pääosin tuliaseilla käytävistä toimintakohtauksista tarjoten hienoa toimintaa hienoissa maisemissa. Tällaista toimintaa elokuva olisi kaivannut lisää, sillä pelkkä aseilla räiskiminen käy nopeasti melko tylsäksi. Toisaalta nyt tämä yksi kohtaus nousee selkeästi esiin ja jää katsojan mieleen kenties elokuvan parhaana kohtauksena.
Elokuvan juonen fiktionaalisuus mahdollistaa myös erilasilla aseilla leikkimisen. Elokuvasta löytyy niin normaaleja käsiaseita, järeämpiä konetuliaseita, kuin myös itseohjautuvia luoteja. Toki mukana on myös muutama ”iso tykki”, joita Dwayne Johnson pääsee käsittelemään ja näyttämään, että hänestä on seuraavasi isoksi toimintatähdeksi. Välillä toki mennään jo hieman yliampuvaan aseiden ihannointiin ja esittelyyn, kun Joet ovat kuin pikkulapsia karkkikaupassa nähdessään asekaapin sisällön.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat hyviä – oikeastaan yhtään epäonnistumista ei näyttelijäkaartin osalta nähdä. Elokuvan alussa Channing Tatumin siloposkisuus häiritsi, mutta onneksi Tatumin hahmo jäi pelkäksi statistikoksi. Dwayne ”The Rock” Johnson tekee takuuvarman suorituksen järkälemäisenä Roadblockkina. Johnson on vihdoin alkanut lunastaa mieheen kohdistuneita odotuksia joidenkin vähemmän onnistuneiden elokuvien jälkeen. Johnsonilla riittää kokoa ottaa toimintatähden viitta harteilleen ja karismaahan The Rockilla kyllä riittää. The Most Electrifying Man in All of Entertainment lempinimelläkin tunnettu Dwayne Johnson on onnistunut rakentamaan itsestänsä brändin kaikkine ”Team Bring It” ja ”Boots to Asses” fraaseineen. Tuottajille tällä on iso merkitys, sillä kun katsoo miehen Twitter-tilin seuraajamäärää, niin on odotettavissa, että Johnsonin tähdittämät elokuvat tekevät melko hyvää tulosta.
Channing Tatum omaa hänkin ulkoiset ominaisuudet toimintatähdeksi, mutta G.I Joe: Retaliation näyttää melko brutaalisti sen, kuinka karistamaton näyttelijä hän loppupeleissä on. Siloposkinen, täydellinen vävypoika, vaikuttaa lähinnä viattomalta pikkupojalta Johnsonin rinnalla. Tatum tulee tosin luomaan loistavan uran Hollywoodissa, sillä kyllähän miehen kasvoilla ja kropalla myydään melko paljon lippuja. Se, että onko miehellä tulevaisuutta toimintaelokuvissa on iso kysymysmerkki, mutta ainakin romanttisissa komedioissa miehen nimi myisi melko paljon. Tatumin suurin ongelma toimintaelokuvien osalta onkin juuri ehkä miehen siloposkisuus ja ”täydellinen vävypoika”-look. Toimintatähdenhän pitää olla rujo ja ruma, katsojan pitää pystyä aistimaan toimintatähden ulkonäöstä vaarallisuus – Tatumin tapauksessa se ei ihan toimi.
Ray Stevenson tekee jälleen kerran hienon suorituksen. Firefly on rähjäinen korsto, mutta Stevenson hoitaa roolin hienosti. Tämä osoittaa jälleen Stevensonin monipuolisuutta; hän pystyy olemaan epämiellyttävä roisto, mutta myös katsojan puolellensa voittava irkkumafioso. Bruce Willis tuo elokuvaan oman karismaattisen olemuksensa aitona ja alkuperäisenä G.I. Joena ja pääseepä eläkeläinen myös tositoimiin. Lee Byung-hun (Storm Shadow) ja Ray Park (Snake Eyes) tuovat elokuvaan taistelulajituntemusta ja molemmat näyttävät hallitsevan hommansa melko hyvin. Ray Parkin kasvoja ei tosin edes nähdä elokuvassa, mutta hän on siihen tottunut, sillä miehen tunnetuin rooli on Darth Maulin näytteleminen Star Warsissa. Élodie Yung ja Adrianne Palicki vastaavat elokuvan naiskauneudesta varsin vakuuttavasti.
G.I Joe: Retaliation on kelpo toimintapätkä. Se tarjoaa parituntisen kestonsa ajan puhdasta toimintaa ilman tekosyitä. Miestä kaatuu ja räjähdyksiäkin on lähes yhtä paljon kuin Michael Bayn elokuvissa – tai no ei ihan yhtä paljoa kuitenkaan, mutta riittävästi silti. Näyttelijät hoitavat hommansa varmasti ja muutama todella hieno kohtauskin on saatu mahtumaan elokuvaan. Loppukohtauksessa on havaittavissa melkoista soihdun luovuttamista Willisiltä Johnsonille ja Retaliationin perusteella Dwayne Johnson voi ottaa toimintatähden soihdun itselleen ja kantaa sitä ylpeänä eteenpäin. Ehkäpä nyt miehen ura lähtee siihen todelliseen nousuun ja miehelle saadaan kunnollisia toimintapätkiä tulevina vuosina.
G.I Joe: Retaliation kannattaa ehdottomasti katsoa. Se ei ole mestariteos, kaukana siitä. Mutta se tarjoaa komeaa toimintaa ja viihdykettä koko rahan edestä. Jo nämä asiat tekevät toimintaelokuvasta ihan hyvän ja mielenkiintoinen juoni sekä sen taustalla oleva tarina antavat elokuvalle vielä hieman lisää potkua. Retaliation tekee todennäköisesti sen verran hyvin voittoa, että myös tulevaisuudessa tullaan näkemään G.I. Joe-elokuvia, sillä kuten Roadblock toteaa; ”Let’s move! The world ain’t saving itself!”
