Suhteellisen vaisun elokuvavuoden 2011 kirkkaimmat helmet huuhtoutuvat Itämeren rantaan näköjään hieman jälkiaallokossa. ”The Artistia” vielä odotellessa oli runsaasti aikaa, joten hop, ei muuta kuin nousin ylös punkasta ja suuntasin nokkani elokuvateatteriin katsastamaan muun muassa Italiassa jo syyskuussa ensi-iltansa saaneen Roman Polanskin uusimman, Carnagen. Enkä muuten joutunut pettymään.
Carnagen idea on hyvin yksinkertainen: laitetaan kaksi keskiluokkaista pariskuntaa samaan asuntoon ja sitten katsotaan mitä siitä seuraa.
Pohjatarinana toimii kahden newyorkilaisen koulupojan käymä nokkapokka, jonka huipennukseksi toinen pojista ”aseistaa” itsensä kepillä ja lyö toiselta kaksi hammasta poikki. Riitapukareiden vanhemmat, herra ja rouva Longstreet sekä herra ja rouva Cowan, kokoontuvat yhteen Longstreetien asuntoon käydäkseen tilanteen läpi kuin kunnon vanhemmat ainakin, ja naps, hauskanpito voi alkaa.
Ensialkuun avioparien käytöskoodit pitävät vielä hyvin ja palaveri sujuu kohtalaisen ystävällisissä merkeissä. Pian yksittäiset lausahdukset ja tapahtumat (kuten jatkuva matkapuhelimen pirinä) alkavat kuitenkin niin kutsutusti är-syt-tä-mään, ja niin moraaliset seinämät luhistuvat yksitellen, kunnes lopulta tarvitaan jo viskiä korjaamaan tilanne, mitä se tunnetusti ei todellakaan tee. Välillä parit vetävät yhtä köyttä, välillä taas liitot alkavat rakoilla ja naiset ja miehet yhdistävät keskenänsä voimansa. Pahimmillaan kaikki ovat kuitenkin kaikkia vastaan.
Carnage on kerrassaan loistava draamakomedia. Huumoria, lähinnä mustaa, revitään surutta irti keskiluokkaisen, modernin länsimaalaisen elämästä, päällimmäisenä aihealueena tietenkin avioliiton ruusuinen satama. On erittäin hupaisaa nähdä, kuinka sivistyneiden ihmisten välinen kohtaaminen muuttuu brutaaliksi sanasodaksi. Elokuva näyttääkin huumorin keinoin oivaltavasti, kuinka hektisen minuuttiaikataulun äärimmilleen kiristämät hermot romahtavat alta aikayksikön, kunhan vain saavat siihen mahdollisuuden. Ja silloin kun se meltdown tulee, se myöskin tulee.
Roman Polanskin ote ohjaajan nuijasta ei lipsu oikeastaan kertaakaan elokuvan aikana. Ohjaus on hyvin simppeliä visuaalisesti, ja se jättää kaikki pelimerkit juuri sen varaan mihin pitääkin panostaa, eli henkilöhahmoihin. Ehkäpä pariin otteeseen kuitenkin tauotta pursuava dialogi olisi ansainnut rytmityksen vuoksi hengähdystauon tai kaksi. Elokuvahan on hyvin lyhyt, vain hieman päälle tunnin, joten pari tuollaista paussia olisi kyllä helpostikin saanut mahdutettua leffaan mukaan. Ei se silti juurikaan menoa haittaa. Polanski on tehnyt näppärää työtä verrattaen pienen tilansa kanssa (lähes koko elokuva kuvataan yhdessä huoneistossa), ja ’yhden huoneen draamaksi’ Carnage toimii poikkeuksellisen hyvin, säilyttäen mielenkiintonsa alusta loppuun. Kuvauksessa ei olla käytetty mitään turhia kikkailuja, ja hyvä niin.
Elokuvan käsikirjoitus on hahmojensa sekä dialoginsa osalta lähes täydellinen. Carnage pohjaa ranskalaisen näytelmäkirjailija Jasmina Rezan kirjoittamaan näytelmään. Rezan laatimat henkilöt ovat syötävän herkullisia, ja dialogi on vuoden parasta. Elokuva naurattaa ääneen, ja useammin kuin kerran homma menee hyvinkin absurdiksi. Karikatyyrisyys kuitenkin onnistutaan välttämään taitavasti ironian ja irvailun keinoin.
Tällainen elokuva vaatii ehdottomasti hyvät näyttelijät, ja Carnage niitä totisesti tarjoilee. Jodie Foster ja John C. Reilly muodostavat isäntäpari Longstreetin, ja vierailijat Cowan&Cowan ovat puolestaan Kate Winslet ja Christoph Waltz. Kaikki näyttelijät tekevät kiitettävän arvoiset roolit, ja Christoph Waltz lakimiesääsholena ansaitsee jopa ylistystä. Aluksi näyttää siltä että Waltz olisi peräti varastamassa koko showta kännykkänsä kanssa, mutta kyllä muutkin näyttelijät pian nousevat yhtä hykerryttävälle tasolle. Sellainen sivuspekulointi ainoastaan tuli mieleeni, että vaikka John C. Reilly tekeekin hyvän suorituksen Michael Longstreetina, niin mielestäni rooli oli kuin tehty Bill Murraylle, ja luulenpa että hän olisi saanut melko murskaavaa jälkeä aikaan tässä elokuvassa. Mutta se on jossittelua se.
Carnage yltää ehdottomasti tämän vuoden elokuvalistan kärkipäähän, ja Polanskinkin hienon uran parhaiden töiden joukkoon. Toki on hieman vaikeaa verrata ”Inhoa” taikka ”Pianistia” tähän, mutta joka tapauksessa se on selvää, että Polanski on jälleen tehnyt osuvan ja tarkasti ihmisiin, eritoten meihin nykypäivän ihmisiin pureutuvan elokuvan, tällä kertaa hervottoman huumorin keinoin.
