Kummituskartano (2003)

Kummituskartano oli Eddie Murphyn näyttelijäuran puolesta hyvä valinta, sillä hän on pitänyt ehkä "matalaa profiilia" liiankin kauan, oikeita käsikirjoituksia ei ollut näyttänyt löytyvän. Elokuva oli positiivinen yllätys, sillä noin kolmen vuoden sisällä ei ollut leffoja hyvässä mielessä tullut.

Elokuvassa Murphy näyttelee kiinteistövälittäjä Jim Eversiä, joka ei tiedä mihin joutuu ajaessaan perheensä kanssa katsomaan vanhaa kartanoa, joka aiotaan myydä. Erikoinen myrsky pakottaa Eversin perheen jäämään taloon Graceyn (Nathaniel Parker) ja pelottavan hovimestarin Ramsleyn (Terence Stamp) vieraiksi. Gracey osoittaa Jimin harmiksi paljon kiinnostusta hänen (Jimin) vaimoansa (Marsha Thomason) kohtaan. Pelastaakseen perheensä talon kummituksilta täytyy Jimin poistaa kirous talosta.

Kummituskartano on ns. tavallinen kummitustarina, johon tuo vähän hohtoa Murphyn komediallinen olemus. Eddie Murphy niinkuin kaikki muutkin sopeutuivat hyvin rooleihinsa, mutta silti elokuva tarvitsisi jotain uutta.

nimimerkki: Ray2

Pisteet:
Arvosteltu: 09.08.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ray2
Vieras

Disney on selvästikkin kärsinyt lukuisia tappioita viime vuosina: yhtiön siirtyessä täysin tietokone-animaatioon leffojen laatu on kärsinyt selvästi. Tähän asti ainoa onnistunut tietokone-animaatio oli pari Oscar-pystiäkin napannut vedenalaisseikkailu Nemoa etsimässä. Huhutaan että Disney aikoisi lopettaa kokonaan piirosleffojen teon ja siirtymässä "tavallisten" leffojen pariin. Disneyn Mustan helmen kirous toisin niitti mainetta ja kunniaa, mutta Kummituskartano kuuluu kuitenkin eri kategoriaan...

Leffan pääjuoni sijoittuu erääseen kartanoon, joka tietenkin on ollut näyttämönä traagiselle rakkaustarinalle ja on täten kirottu sekä kummittelee.Kartanosta tulee kuitenkin haluttu myyntikohde Eddie Murphyn esittämälle lipevälle kiinteistömyyjä Jim Eversille, jonka elämäntyö on hymyillä valloittavasti sekä myydä rötisköjä hyväuskosille pariskunnille. Hyvää kauppaa havitteleva Jim raahaa perheensä, johon kuuluu vaimo Sara (Marsha Thomason) sekä lapset Michael (Marc John Jefferies) sekä Megan (Aree Davis) mukaan, ja kuinka sattuukaan rajuilma puhkeaa juuri sopivasti, pakottaen Eversit astumaan kartanoon. Kartanossa heille tulee tutuksi kammottavan näköinen butler Ramsley (Terence Stamp) sekä hänen isäntänsä Edward Gracey (Nathaniel Parker). Kohta kuitenkin selviää että kartano on paljon muuta kuin päältä näyttää (hyvin Disney-kliseistä, kuten arvattavaa...) ja että Sarahilla on salaperäinen yhteys kartanon traagiseen menneisyyteen sekä kiroukseen.Graceyn havitellessa Sarahia, luullessaan tämän olevan hänen kuollut rakastettunsa, Jim lapsineen paneutuvat selvittämään kartanon salaisuutta sekä purkamaan sen kirousta.

Näyttelijä-suoritukset olivat hyvin valjuja sekä teennäisiä leffassa, ja antoivat katsojalle jotenkin vaivaiutuneen olon.Juoni oli tietenkin Disney-maisesti enneltaarvattava:Sarah on Graceyn uudellensyntynyt rakastettu, joka teki itsemurhan parisataa vuotta sitten ja siten kartano on kirottu jne...

Murphyn suoritus oli ihan tyydyttävä kuten muitten näyttelijöidenkinlä odottanut parempaa. Murphyn aikaisempien leffojen perusteella olisin odottanut parempaa rooli-työtä. Tuntuu melkein siltä ettei töitä enää tipu näyttelijälle ja että tämä hädissään suostuu mukaan yhä oudompiin elokuviin. Terence Stamp oli mielestäni ainoa,joka oli päässyt leffan "kauhun-elementtiin" ja onnistunut sisäistämään sen kammoittavana, kuolleena butlerina, joka ilmestyi aina pelottelemaan pahaa-aavistamattomia. Hyvää leffassa kuitenkin olivat visuaaliset efektit ja kuvausympäristö.

Vaikka näyttelijät eivät oikein onnistuneet vaikuttamaan näyttelemisellään ilmapiiriin, niin kuvausrekvisiittä,lavastus sekä visuaaliefektit hoitivat homman kotiin.Itse Kummituskartano oli upeasti rakennettu, samoin hautausmaa sekä krypta - ne todella antoivat kylmiä väreitä silloin tällöin.Visuaaliefekteihin oli panostettu paljon, ja välillä tuntuikin siltä että koko leffa oli rakennettu kokonaan niiden varaan. Olihan se komeata nähdä kuolleitten nousevan arkuistaan kaameina, mätänevinä zombeina. Kuvausrekvisiitta ja lavastus oli kyllä hienoa - annan tunnustukseni siitä.Annan siitä leffalle ekstra-pointseja.

Vaikka täytyy myöntää että Kummituskartano kaikessa kliseisyydessään oli herrttainen: olihan siinä somia yksityiskohtia sekä Disneylle tyypillinen traaginen rakkaus-tarina sekä suloinen onnellinen loppu. Olihan loppujen lopuksi Murphyn Jim Eversissäkin hauskoja piirteitä ja äjän hölmöt puujalkavitsit saivat katsojan nauramaan pakostakin.
Sisimmäsämme emme kuitenkaan voi halveksia tätä leffaa: loppujen lopuksihan se on ihan kelpo pätkä; enemmän komedia kuin kauhu-elokuva, joka ehkä kuitenkin on tarkotettu enemmän lapsille kuin aikuisille, mutta eihän tämä tietenkään estä aikuisia katsomasta leffaa ja samaistumasta siihen. Eihän tämä millään tavalla yllä Mustan helmen kirouksen tasolle, mutta onhan se kevyt vaihtoehto rauhalliselle varhais-illalle. Mutta tästä huolimatta epäilen kuitenkin Kummituskartanon päätyvän omiin kokoelmiini...

nimimerkki: Captain Dawn Turner

Pisteet:
Arvosteltu: 14.03.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Captain Dawn Turner
Vieras