25th hour - viimeinen ilta

Spike Leen ohjaama ja Edward Nortonin tähdittämä 25th Hour on kaunis ja mielenkiintoinen elokuva. Draama virtaa verkkaiseen tahtiin, mutta toimii omalaatuisella otteellaan alusta loppuun saakka.

Elokuva kertoo Monty Broganista (Norton), joka jää kiinni huumekaupasta. Hänet tuomitaan seitsemäksi vuodeksi vankilaan, mutta hänellä on jäljellä viimeinen vuorokausi vapaudessa ennen tuomioonsa astumista. Tuon vuorokauden hän viettää läheistensä seurassa miettien, kuka on hänet pettänyt.

Tapahtumapaikkana on New York, jonka erilaiset asukkaat stereostypisoidaan loisteliaalla tavalla eräässä Montyn yksinpuhelussa. Muutama viite nähdään myös syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskuun, joka tavallaan luo kaupungista jopa yhden lisähenkilön tarinaan. Miljöötä on siis käytetty rohkealla tavalla hyväksi.

Kyseessä ei ole mikään totuudenselvittelystä muodostuva pakkomiellekuvaus tai sääliin turvautuva hyvä veli –asetelma. Montyn rikollisuus tunnustetaan, mutta häntä ei hylätä. Ystävyys ja viimeiseen hetkeen saakka luotu toivo ovat avainasemassa. Hidastempoisuudestaan huolimatta Spike Leen ohjaus on moniulotteinen ja pääosan esittäjä Norton tekee tässäkin elokuvassa huikean roolityön. 25th Hour on todella hyvää draamaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

michelangelo
Käyttäjä
76 arvostelua

Huumediileri Montgomery "Monty" Brogan (Norton) elää mukavaa elämää. On talo New Yorkin hyvällä alueella, tyttöystävä Naturelle (Dawson), pari mukavaa kaveria (Pepper ja Seymour Hoffman) ja kadulta pelastettu koira Doyle. Mutta eräänä iltana poliisi tulee suorittamaan ilmeisesti jonkun Montyn tutun antaman ilmiannon seurauksena kotietsinnän. Sohvasta löytyy kilo kamaa ja toinen kilo kahisevaa. Montylla on päivä aikaa selvitellä tapahtumaa ja ennen kaikkea omaa elämäänsä, ennen seitsemän vuoden vankilaistuntoa.

Edward Norton tekee jälleen vahvan ja upean roolityön haastavassa roolissa. Muistakin rooleista löytyy onnistumisia, joista mainittakoon loistavan luonnenäyttelijän Philip Seymour Hoffmanin rooli paineenalaisena opettajana. Myös pikkuroolissa olevan Brian Coxin Montyn isän rooli on raikas ja sympaattinen.

Spike Leen ohjaamaksi elokuvassa on yllättävän vähän rotysyrjintää ja -ristiriitoja. Edward Nortonin viiden minuutin painukaa helvettiin -puhe peilin edessä on kuitenkin tuttua Leetä, josta osansa saavat Harlemin mustat, Chinatownin kiinalaiset, Bensonhurstin italialaiset, sekä miltei jokaista eri yhteiskuntaluokkaa edustavat ihmiset. Lee kuvaa suurkaupunkia tuttuun tyyliinsä, jossa huumeet ja rikollisuus kuplivat siloitellun pinnan alla. David Benioffin omasta kirjastaan tekemä käsikirjoitus ei mene sieltä mistä aita on matalin eikä sisällä kompromisseja. Parhaiten Benioff on onnistunut dialogissa, joka on aika ajoin todella kekseliästä.

Yli kaksituntiseksi draamaksi, elokuva on sujuva ja rullaa hyvin eteenpäin. "I need you to make me ugly" -kohtaus kuvaa ystävyyden raadollista puolta ja vankilaan menon vaikeutta. Montyn viimeinen ilta on täynnä stressiä ja pelkoa, joka näennäisesti laukeaa yön baarikierroksella, mutta palaa kummittelemaan aamulla. Elokuvan lopetus on kuitenkin vähän turhan imelä, mutta kokonaisuutena kyseessä on vahvat näyttelijäsuoritukset, kekseliästä musiikkia ja ajoittain hienoja maisemiakin sisältävä väkevä draama. Elokuva pistää ajattelemaan, eikä se ole hyllyn keveintä viihdettä.

nimimerkki: mbay

Pisteet:
Arvosteltu: 07.01.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

mbay
Käyttäjä
11 arvostelua

Loistavan Do The Right Thing-elokuvan myötä ohjaaja Spike Lee loikkasi aikoinaan kertaheitolla elokuvia katselevan maailman tietoisuuteen. Viimeistään Denzel Washingtonin tähdittämä Malcolm X varmisti Spike Leen aseman jonkinasteisena mustan väestön esitaistelijana. Miehen ura on edennyt näihin päiviin saakka tasaisen epätasaisena, ja vuonna 2002 Lee teki paluun raskaaseen sarjaan syyskuun 11. päivän jälkimainingeissa valmistuneella 25th Hour-leffalla.

25th Hour on suhteellisen epätyypillinen draama yksilön tekojen seurauksista. Elokuva esittää rohkean epäluottamuslauseen jatkuvissa muutospaineissa painiskelevalle New Yorkille, mikä on melkoisen merkillepantavaa ottaen huomioon leffan julkaisuajankohdan. On itse asiassa hämmästyttävää, kuinka vähän kohua kyseinen elokuva lopulta herätti, sillä raina sisältää mm. autenttista kuvamateriaalia itse "ground zerosta" eli kaksoistornien katastrofipaikalta. New York, tämä multietninen metropoli siis tarjoaa näyttämön tapahtumille, jotka kertovat huumediileri Montyn ratkaisevista hetkistä. Tämän enempää 25th Hourin juonesta ei kannatakaan kertoa, sillä mitä vähemmän leffasta tietää sen alkaessa, sitä parempi. Edes takakantta ei parane lukea, jos 25th Hourista haluaa saada kaiken irti.

25th Hourin näyttelijäkaartti on häkellyttävän hyvä, ainakin paperilla. Edward Nortonilta on luonnollisesti aina lupa odottaa laatua, samoin Philip Seymour Hoffmanilta. Hieman yllättäen todellinen helmisuoritus tulee kuitenkin kohtuullisen tuntemattomalta taholta. Kieroutunutta karismaa uhkuva Barry Pepper nimittäin intoutuu nuutuneen Wall Street-juipin roolissaan sellaiseen hurmioon, että jopa Norton uhkaa jäädä jalkoihin. Ja jos yllätyksistä puhutaan, niin pakko on mainita myös Rosario Dawsonin nimi. Allekirjoittanut ehti jo surkean Men In Black II:sen perusteella tuomita tämän neitosen turhaksi tapaukseksi, mutta Dawsonin roolityö 25th Hourissa on varsin lupaava. Hyvässä vedossa ovat myös sivuroolien Anna Paquin ja Brian Cox, jotka saapuvat näyttelemään varsin merkittävää roolia päähenkilöiden elämässä.

Ohjaajan pallilla Spike Lee on suurkaupungin sykkeessä kuin kotonaan. Nopeiden leikkausten vastapainoksi Lee antaa kuvien viipyillä joskus erittäin pitkäänkin. Ratkaisu antaa rutkasti liikkumavaraa osaaville näyttelijöille, jotka puolestaan ammentavat herkullisia vuoropuheluita David Beniofin kyhäämän käsikirjoituksen pohjalta. Kannattaa erityisesti pitää silmällä Barry Pepperin ja Philip Seymour Hoffmanin roolihahmojen ensitapaamista. Dialogi viiltää ajoittain terävästi, ja muutenkin leffassa päädytään pariin otteeseen lähes pulp fictionmaisiin keskusteluihin koskien mm. sinkkumiehiä ja kuolevia koiria.

25th Hour on laatudraamaa, joka kuitenkin lähes käsittämättömästi onnistuu hukkaamaan parhaan teränsä matkan varrella. Ne maukkaimmat koukut ja kikat puuttuvat, ja tämä estää leffaa murtautumasta todelliseen eliittiin. 25th Hour tyydyttää varmasti vaativammankin katsojan, mutta mitenkään erityisen inspiroivaksi tätä elokuvaa ei voi parhaallakaan tahdolla kutsua.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 01.04.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
47 arvostelua

Madison Square Gardenin parkettipenkeillä tuttavuutta tehneet Spike Lee (mm. Do the right thing) ja Edward Norton (Fight club..) löivät kultaisella kosketuksella varustetut hynttynsä yhteen elokuvassa 25th hour. Intohimoisen rotuväritteisistä tarinoistaan tunnettu Lee oli ensimmäinen, joka uskalsi sijoittaa koko illan elokuvan syyskuun 11. jälkeiseen New Yorkiin.

American History X:ssa räjähtävän emotionaalisena näyttelijänä itsensä läpi lyönyt Norton tulkitsee huumekauppiasta, jolla on vuorokausi aikaa viettää hekumaalista elämää kaupungin hienostoalueella. Edward Norton tuo rooliinsa tavaramerkikseen nousseen sympaattisen kovanaaman leiman.

Montyn (Norton) lähipiiri on New Yorkin hengen mukaisesti kirjavaa. Philip Seymour Hoffman näyttelee päähenkilön ystävää, joka opettaa lukion äidinkieltä. Luokan lirkuttelevan lolitan perään haikaileva neurootikko on Hoffmanin kokemuksella tulkittuna tragikoomisen oivallinen.

Vahvinta osaamistaan Spike Lee näyttää - jälleen kerran - kuvauksen alueella. Värien ja kamera-ajojen luoma kontrasti tekee elokuvasta mielenkiintoisen ja äärimmäisen nautinnollisen. Lee on yksi konservatiivisten elokuvakävijöiden kritisoiduimmista ohjaajista. Syykin selviää mm. DVD:ltä löytyvältä kommenttiraidalta, jossa Lee antaa armottomien jabien heilua muiden muassa erään teksasilaisen presidentin suuntaan.

25th hour on Leen tuotantoa vierastavalle avartava kokemus. Mutta meille Lee diggareille se on edelleen samaa viltävää piikkiä. Tämä elokuva on epäilemättä (vaikkakin entistä kypsempi) aito Spike Lee joint.

nimimerkki: Booker V

Pisteet:
Arvosteltu: 28.01.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Booker V
Vieras

Juoni kertoo kolmikymppisestä New Yorkissa elelevästä diileri-kaverista Montysta, joka jää kiinni huumeiden hallussapidosta juuri kun heppu on päättänyt lopettaa hommat. Paska mäihä sanoisin. Leffa kuvaa miehen viimeisen päivän vaiheita ennen kuin pitää lähteä lusimaan. Väliin tutkaillaan takautumin kuinka nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Luvassa on kosteat läksiäiset muutaman vanhan kaverin ja tyttöystävän kanssa. Montylla on kytkökset venäläiseen mafiaan ja noistakin kuvioista pitäisi päästä ulos.

Pläjäys on varsin verkkainen ja kuvapuoli tyyliteltyä. Välillä leikkauspuolellakin trenditellään, mutta varsin maltilla. Homma käynnistyy vähitellen ja kestää tuokio ennenkuin juoni avautuu. Mitään tiukkaa inputtia ei ole siis luvassa kärkeen. Loppuakaan ei pysty päättelemään ja kaikki vaihtoehdot hepun kohtalolle ovat auki ihan lopputeksteihin saakka. Vaihtoehtoina on pako huitsin nevadaan, päivien päättäminen tai päätyminen linnaan sovittamaan tuomiota kauniina poikana. Mikään vaihtoehto ei oikein ole hyvä ja se tekee leffastakin synkän. Asennoiduin leffan synkkyyden myötä vahvasti kakkosvaihtoehtoon päähenkilön kohdalla, mutta käykö niin, katso itse.

Kokonaisuus on loistava, taitavasti tehty ja näyttelijät tekevät varsin mestarillista työtä. Varsinkin Eetu on jälleen viimeisen päälle vedossa. Jos jotain negatiivistä etsii niin olisihan kestosta voinut vähän nipistää. Ei mitään äksöniä vaan kunnollista tarinankerrontaa ja draamaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 30.07.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua