1910-luvun Iso-Britannia. Nuori Albert (Jeremy Irvine) kasvattaa isänsä (Peter Mullan) ostamasta hevosesta, Joeysta työhepan peltotöitä varten. Pian Joey joudutaan rahan puutteessa myymään armeijan palvelukseen ensimmäiseen maailmansotaan. Tämä murtaa hevoseen kiintyneen Albertin sydämen pahasti.
Sotahevonen ei arvatenkaan todellakaan perustu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin, vaan Michael Morpurgon nuortenkirjaan. Elokuvana kyseessä on hyvin Spielbergmäinen teos, joka on visuaalisesti värikkään vaikuttava, mutta loppujen lopuksi tylsä juttu täynnä niin koettua ylidramatisointia. Juoni kuulostaa melko pöhköltä, vaikka toisaalta sen voisi ajatella tuovan koko genreen täysin uudenlaisen lähestymistavan. Luulisi myös, että Steven Spielberg osaisi käsitellä moista teemaa, mutta pian saakin jo huomata miten imeläksi koko homma menee kun tavallinen maalaispoika paljastuukin heppapojuksi. Sinänsä tuo tuntuu vielä normaalilta, vaikka täytyy myöntää etten itse tällaisena tavallisena katsojana oikein kestänyt katsella hepan ja pojun välisiä tunteiluja. Steven Spielbergin ohjaus on sujuvaa, samoin hänen vakiokuvaajansa Janusz Kaminskin työ.
Suuria tunteita käsitellään melko tyhjänpäiväisesti: dramaattisia kokemuksia lisää toisensa jälkeen ja John Williamsin mielekästä musiikkia pieneen optimistiseen liennytykseen kiinnitettynä. Koko toteutustapa on katsojakunnalle jo niin tuttu, ettei se enää sisällä sellaista voimaa, mitä vielä aikoinaan mm. kauhuklassikossa [I]Tappajahai[/I] tai 70-luvun vaikutusvaltaisessa scifi-spektaakkelissa [I]Kolmannen asteen yhteys[/I] . Ehkä tekijätiimin pitäisi välillä keskittyä muuhun kuin siihen, että nyt rutistetaan hyvistä aineksista valmis keitos. Toisin sanoen laatu on tärkeintä, eivätkä samat kunnon nimet välttämättä takaa sitä. Tästä Sotahevonen on mainio esimerkki. Kyseessä on kohtuullisilla näyttelijöillä varustettu kaunisteltu draama sodasta, jossa toistetaan rutiinimaista kaavaa viemällä tunnepuoli niin yli, ettei siihen voi katsoja enää millään tavalla saada kosketusta. Tunnekuohuja pitäisi käsitellä varovasti, ei suoraan itkettämällä. Eläinteema ei ole oikeastaan niin uusi lisä, mitä ensialkuun uskoisi. Varsinkin jos Arto Paasilinnakin on kyseisestä aiheesta kirjoittanut jo vuosikymmeniä sitten.
Sotahevosessa tunnelma on siis harmillisen pilalla ja näyttelijät kuulostavat naurettavan väkinäisiltä, korostetusta brittiaksentista puhumattakaan. Mutta hyvääkin mahtuu mukaan: värimaailma on aivan fantastinen, kuten muukin visuaalinen puoli. Kuvaus on taidokasta, taustamusiikki miellyttävää ja äänipuolikin hallinnassa. Ulkokuoren alla tosin piilee tyhjä juttu, vailla minkäänlaista inspiroivaa luomisvoimaa tai mielikuvituksellista voimavaraa, joka saisi katsojan heräämän ylös ja hymyilemään hienosta oivalluksesta. Päinvastoin, helposti melkein nukahtaa salin penkille pimeyteen. Niin toistoa koko elokuva on. Tiivistettynä: [I]Pelastakaa sotamies Ryan[/I] kohtaa pikkutyttöjen eläinsadun ei niin kivalla tavalla. Sotahevonen on välillä kaunis, välillä synkkä, mutta kaiken aikaa täysin puuduttavaa seurattavaa. Silti se nappasi mahdottomat kuusi Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva).
66 000 000 euron budjetti tuntuu tämän päivän elokuvien rinnalla vielä kohtuullisen ”pieneltä”. Hyvä asia, ettei sen enempää roposia ole mennyt hukkaan tätä kokoon kasatessa. Samaistuttavien henkilöhahmojen puute on myös valtavan suuri miinus. Yhteenkään elokuvan ihmiseen ei voi oikein kiintyä, vaikka kuinka kävisi paikoitellen sääliksi heidän kohtaloitaan, mikä latistaa tarinaa entisestään. Jos minun pitäisi yksi nimi tuosta näyttelijöiden mahdottomasta tulvasta nostaa esille, niin se olisi varmaankin Peter Mullan. Hän on jokseenkin luonnollinen eikä ylinäyttele. Onhan mukana myös muutama hyvä sivuosanäyttelijä, mutta heistä ei ole iloa pelastamaan pettymykseksi osoittautunutta elokuvaa. Odotin jotakin parempaa, vaan en sitä saanut. Imelä leffa, jossa viimeisetkin mahdollisuudet on kuopattu. Katselukokemus oli kauhea eikä leffan synkkä tunnelma piristänyt sitä laisinkaan, vaikka kauneuttakin nähtiin jo liiankin paljon.
