Leffa tuli telkusta joskus 2002 tai 2003. Seuraavat pari viikkoa sitten kuluivatkin katsoen pätkää yhä uudestaan ja uudestaan kelaten aina takaisin parhaisiin tapahtumiin…
No niin, se muisteloista. Bowen on ritari, jonka tehtävänä on opettaa kuninkaan prinssi Einon taistelemaan. Kansa kuitenkin kapinoi ja kuningas johtaa joukkonsa taisteluun. Kunkku kuitenkin joutuu pulaan kesken taistelun ja Einon karkaa auttamaan häntä. Prinssi ei kuitenkaan ehdi apuun ja loukkaantuu puolivahingossa vakavasti. Bowen vie prinssin äitinsä luokse ja äiti suostuttelee lohikäärmeen antamaan puolet sydämestään pojalle… Tämä kaikki on vain alkusoittoa niille tapahtumille, jotka ovat edessä vuosien päästä.
Dennis Quaid sopii Bowenin rooliin melkein kuin nakutettu. Hänessä ilmenee jopa koomikon elkeitä joissain kohtauksissa. Jotenkin jäi kuitenkin tunne, että Quaid on hieman liian karski äijä tällaiseen (lähes) lasten elokuvaan. Olen melkein varma, että ritarit olivat hieman paremmassa fyysisessä kunnossa kuin Quaid. Kaikesta huolimatta Quaid on parhaimmillaan taistelu- ja Avalon-kohtauksessa.
David Thewlis on loistava ilkeänä prinssi/kuningas Einonina. Hän näyttää luonnostaankin hieman jäyhältä. Thewlisis roolisuoritukset tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Hän on ”varastaa” koko show’n samalla tavalla kuin Jack Nicholson Batmanissa.
Elokuva on visuaalisesti hienoa katsottavaa. Kuinka monessa yli 10 vuotta vanhassa leffassa on näin hienot erikoistehosteet? Jopa pari vuotta myöhäisempi Star Wars (Pimeä Uhka) jää toiseksi. Draco on toteutettu hienosti ja Conneryn ääni sopii vanhan ja viisaan lohikäärmeen imagoon hienosti. Jos lohikäärme olisi korvattu itse Connerylla, mitä tästäkin elokuvasta olisi tullut? Klassikko. (Joskin tällöin kässäri ja genre olisivat muuttuneet melkoisesti, ja leffasta olisi tullut 1990-luvun paras James Bond-leffa.)
Erikoistehosteiden lisäksi eräs toinen asia iskee syvälle. Musiikki on täydellisessä sopusoinnussa erikoistehosteiden kimaran ja näyttelijäsuoritusten kanssa. Elokuvan viimeiset minuutit tuovat toden teolla esiin musiikin kauneuden ja vaikutuksen elokuvaan.
Viimeinen lohikäärme on ehjä kokonaisuus, joskin jotain jäin kaipaamaan. Ehkäpä Bowenin ja Karan ”rakkaustarina” jäi hieman kesken. Elokuva voisi olla jopa kahden tunnin mittainen ja pidempikin. Parempaan lopputaisteluun olisi voitu panostaa. Tämä on kaikesta huolimatta yksi niistä elokuvista, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vuosikymmenensä parhaita fantasiatarinoita.
nimimerkki: Opa Jaksman
