Sarjakuviin pohjautuvia leffoja tulee nykyään joka tuutista, mikä pian alkaa tympiä.Onhan niiden joukossa pari hyvääkin: Spiderman, Batmanit ja X-menit mm., kun taas loppu on pitkästyttävää kertakäyttö-krääsää. Kun kuulin että Mike Magnolan kuuluisasta Hellboy-sarjakuvasta oli tehty leffa, tartuin tilaisuuteen ja päätin katsoa miten pahasti Hollywood-pomot taas olivat tyrineet leffan suhteen. Pian huomasin kuitenkin olevani väärässä…
Hellboyn tarina alkaa eräänä synkkänä yönä, vuonna 1944; Toisen maailman sodan aikana, pienellä skotlantilaisella saarella. Joukko brittiläis-sotilaita, mukanaan nuori tutkija Trevor ”Broom” Buttenholm (Kevin Trainor), väijyvät saarella sijaitsevaa natsien valoittamaa muinaista rakennusta. Natseja johtaa pirullinen mielipuoli Kroenen (Ladislav Beran) sekä vähintään yhtä hullu natsitar ja okkultisti Ilsa Haupetein (Biddy Hodson) sekä kaikkien okkultistien lähes kuolematon herra, Grigorij Rasputin (Karel Roden). Hullulla munkillla on päämääränä avata portaali kaukaiseen ulottuvuuteen, missä asuu muinainen jumala, jonka Rasputin aikoo kutsua nujertaakseen britit ja tuodakseen voiton Hitlerille, eli toisin sanoin: tuhotakseen maailman.
Brittiläis-sotilaat ja Buttenholm kuitenkin onnistuvat hyökkämään ja estämään Rasputinin ritualit portaalin avaamiselle, minkä tuloksena on täysi kaaos sekä portaalin sulkeutuminen, vieden Rasputin mukanaan. Portaalista on kuitenkin päässyt – yllätys, yllätys – karkaamaan jotain, joka esiintyy pienenä, punaisena, jättikoikoisella kivikouralla-varustettuna demoni-olentona, jonka Trevor Buttenholm ottaa hoitaakseen. Mies hoitaa olentoa kuin omaa poikaansa ja antaa tälle nimeksi Hellboy.
60 vuotta myöhemmin paljon on muuttunut: 60-vuotias Hellboy on leivissä B.P.R.D. (Bureau for Para-normal Research and Defense) -nimisessa, FBI:n luotsaamassa virastossa. Ison Punaiseen hommaan kuuluu muiden, ihmisille vaaraa aiheuttavien hirviöiden listiminen hänen isänsä Trevor ”Broom” Buttenholmin ja kalamaisen Abe Sapienin (Doug Jones) opastuksella. Takanaan hepulla on pipariksi mennyt suhde pyrokineettiseen Liz Shermaniin, jolla on oma traaginen menneisyytensä… Homman nimi muuttuu kuitenkin hieman uuden, kokemattoman FBI-agentin, John Myersin, astuessa kuvioihin ja liittyessä B.P.R.D:siin ja osallistuessa tutkimuksiin sekä hirviöjahtiin Ison Punaisen rinnalla. Oudot yhteensattumat näyttävät viittaavan Rasputinin ja hänen hullujen kätyriensä Kroenenin ja Haupeteinin olemassaoloon sekä paluuseen ja uhkana on heidän toteuttamaton suunnitelmansa.
Hellboy ei kuitenkaan pidä kilpailijoista, ja hepulla on mennä herne nenään, kun Liz astuu kuvioihin ja tuntee vetoa Myersiin ja kolmiodrama on valmis.
Traaginen kohtalonokku kuitenkin yhdistää koko porukan ja Hellboy ystävinnen suuntaa Moskovaan Rasputinin jäljille. Vaan mitä kuolemattomalla munkille on mielessään ja miten Hellboy on liittyy hänen pirullisiin suunnitelmiinsä? Juoni alkaa paljastua askel askeleelta Hellboy ja muiden lähestyessä totuutta ja tehden raivokaasti vastarintaa Rasputinia vastaan, käsissään koko maailman kohtalo…
Hellboy on vauhdikas sekä huumorilla kyllästetty toimintapätkä, joka pitää katsojan otteessaan lopputeksteihin saakka! Ison Punaisen vauhdikas seikkailu ei jätä ketään takuulla kylmäksi! Näyttelijät tekevät hienot roolityöt, varsinkin Ron Perlman (mm. Blade 2, Alien: Resurrection) tylppäsarvisena, mutta pohjaltaan hyväsydämisenä Hellboyna, ja hyvää työtä tekevät myös Selma Blair pyrokineettisenä Lizinä (Julmia Aikeita, Blondin kosto) sekä ensikertaa suurella kankaalla debytoiva Rupert Evans uskaliaana agentti John Myersinä. Leffa jää ikimuistoisena sarjakuva-leffojen historiaan…
Hellboy oli visuaalisesti upea kokemus ja erikoistehosteet ovat silmiä hiveleviä! Lavasteet ovat yhtä lailla vaikuttavia ja hienosti tehtyjä. Erilaiset hirviöt riehuvat läpi valkokankaan, upeasti animoituina. Mahtavinta on kuitenkin Hellboyn maskeeraus – Ron Perlman loistaa liki tuntemattomana Ison Punaisen maskin takaa. Toimintakohtaukset ovat silkkaa juhlaa silmille, vaikka ylenmääräinen sarjakuva-väkivalta välillä tuntuu hieman turruttavalta.Leffan stuntit ovat kuitenkin taitavia ja on ilo katsella heidän työtään.
Leffassa parasta on sen kepeä huumori, joka on hyvä vastapaino leffan väkivallalle. Vaikka suurin osa tuleekin päähenkilön suusta, se toimii kokonaisuutena hyvin. Hellboy on itsessään hauska henkilö ja ottaa yleensäkin kaiken rennosti huumorilla, eli – mitä isompi sen iloisempi! Leffan loppusilauksen luo Marco Beltramin säveltämä synkkä sekä toiminnallinen musiikki, joka vie katsojan mukanaan leffan synkkään tunnelmaan.
Suosittelen leffa erityisesti toiminnan-ystäville, mutta leffasta löytyy myös takuulla jotain kivaa muillekkin. Eikun leffaan ja Isoa Punaista jengeineen katsomaan!
nimimerkki: Mizzy
