Phil Lordin ja Chris Millerin ohjaama Poutapilviä ja lihapullakuuroja perustuu Amerikassa suosittuun samannimiseen lastenkirjaan (Cloudy with a Chance of Meatballs, Judi & Ron Barret) on Sonyn kolmas yritys haastaa animaatiojätit Pixar ja Dreamworks.
Elokuva kertoo isänsä ja kotikylänsä väärinymmärtämästä keksijästä jonka keksinnöt menevät kerta toisensa jälkeen hyvistä ideoista huolimatta pieleen. Eräänä päivänä yksi keksinnöistä kuitenkin onnistuu puolivahingossa ja pian kylän yllä nähdäänkin elokuvan nimen mukaan ruokaisia sääilmiöitä. Keksinnön myötä keksijällä riittääkin taas kavereita ja ahneuttaan kyläläiset saavat koneen ylikuumenemaan. Loppuelokuva seikkaillaankin tavanomaisissa merkeissä yrittäen pelastaa kylä hirviömäiseltä ruokamyrskyltä ja samalla nähdään romanssia sekä isä-poika suhteen korjausta ynnä muuta lastenelokuville tyypillistä tavaraa. Helposti unohdettava juoni on kuitenkin elokuvan synneistä pienin sillä lastenelokuva ei paljoa vaadi mutta se ei olekaan elokuvan ainoa ongelma.
Elokuva tuntuu alusta loppuun jotenkin sarjatuotetulta ja kiirehdityltä vaikka Sonyn animaatiostudio ei erityisen kiireinen ole. Animaatio on suurinpiirtein samantasoista kuin Pixarilla 10 vuotta sitten ja vaikken ainakaan itse elokuvilta mitään hifistelyä kaipaa pistää karu 3D melko pahasti silmään. Jos ei viitsitä tehdä kunnolla niin eikö voisi suosiolla tehdä ajattoman 2D-animaation? Sonylla ei selvästikään ole täysin ymmärretty kilpailevien animaatioiden suosion syytä joka johtuu paitsi erittäin laadukkaasta animaatiosta myös tarinoiden mukaansatempaavuudesta joita vanhemmatkin katsojat katsovat mielellään jotain kevyempää kaivatessaan. Poutapilviä ja lihapullakuuroja ei tarjoa tarinaltaan yhtään mitään vanhemmille katsojille vaan on se sama vanha ”nörtistä kingiksi”-tarina uusissa vaatteissa. Nykyisille lastenelokuville trendikkääseen tapaan mukaan on kuitenkin yritetty läntätä myös vanhemmille katsojille muutama popkulttuuriviittaus joista lähes kaikki tosin aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja häiritsevät enemmän kuin viihdyttävät.
Lasten aliarvioiminen ärsyttää melkoisesti kun animaatiot ovat juuri kokemassa uutta arvonnousua. On silti muistettava ettei kliseisyys useinkaan haittaa nuorimpia katsojia. Nyt kun on tullut haukuttua elokuvaa melkoisesti täytyykin loiventaa vähän loppua kohden ja sanoa että Poutapilviä ja lihapullakuuroja on kaikista vioistaan huolimatta perusviihdyttävä elokuva johon perheen pienimmät eivät varmastikaan pety. Harvemmin elokuvissa käyvän perheen kannattaa kuitenkin harkita kahdesti sillä ohjelmistossa pyörii tälläkin hetkellä reilusti laadukkaampia lastenelokuvia.
