Satunnainen yhteenotto Floridassa vie James Bondin (Sean Connery) ja superrikkaan Auric Goldfingerin (Gert Fröbe) törmäyskurssille ja Bond aiheuttaa tälle paitsi taloudellisen tappion myös nöyryytyksen. Seurannut reaktio paljastaa myös että Goldfinger ei epäröi käyttää hillitöntä ja nopeaa väkivaltaa apunaan. M (Bernard Lee) lähettää Bondin Goldfingerin perään ja toinen kohtaaminen, yhteensattuma golfia pelatessa aiheuttaa toisen taloudellisen tappion Goldfingerille ja nöyryytyksen. Mukaan tulee myös Q:n (Desmond Llewelyn) työpajasta erikoisin lisälaittein varustettu Aston Martin DB5 ja Goldfingeriä jäljittäessään Bond törmää kostoa janoavaan Tilly Mastertoniin (Tania Mallet), joskin seuraava takaa-ajo johtaa Tillyn kuolemaan kolossimaisen Oddjobin (Harold Sakata) tappavasta hatusta. Kolmas kerta on sodanjulistus ja Bond joutuu seuraamaan paitsi Goldfingerin pikkupoikamaista halua kerskua hienoilla leluillaan myös onnistuu bluffaamaan tätä ja jää henkiin. Yrittäessään urkkia selville Goldfingerin hullua suunnitelmaa räjäyttää Fort Knoxissa erityisen pahasti säteilevä atomipommi hurmaa Bond tämän kauniin apurin, Pussy Galoren (Honor Blackman) puolelleen, joutuu erityisen pahaan pulaan, minkä kylläkin tekee mielenkiintoisemmaksi ja kivuliaammaksi Oddjobin tapa lyödä lujaa ja olla kiputasoltaan jossain sarvikuonon ja puisen aidantolpan välillä. Silti juoni estyy ja lopulta vielä itse Goldfinger paiskautuu yksisuuntaiselle ilmalennolle erityisen kekseliäässä kohtauksessa.
Kolmas James Bondista kertova elokuva otti mukaan annoksen kevyttä huumoria. Richard Maibaumin ja Paul Dehnin sovitus on tietyssä mielessä alkuteostaan parempi ottaen huomioon tietyt logistiset mahdottomuudet ja lisäten mukaan sälää, roipetta, teollisuuslaserin ja meininkiä. Sean Connery on kotiutunut rooliin täydellisesti kuten kaikki muutkin sarjan vakiosivunaamat Bernard Lee, Desmond Llewelyn ja Lois Maxwell ja erityisesti Q:n rooliin tulee mukaan kevyttä huumoria ja kaunaa siitä että kalliit erikoislaitteet aina tuhoutuvat Bondin käsissä ja kuten käy nytkin. Konnapuolta johtava Gert Fröbe tekee työnsä mahtipontisella, kalliisti ostetulla, synteettisellä tyylillä ja tällä on mukanaan definitiivinen Bond-kätyri Oddjob, jonka roolissa Harold Sakata murjoo ja ruhjoo Connerya kovin ottein ja ympäristöä myös pysähtyen vasta sähkögrillaukseen. Honor Blackman kaunistuksena on karismaattinen tapaus, joskin motivaatiot jäävät ohuiksi ja jopa naurettaviksi, mutta onneksi kerronnan vauhdikas sävy estää kiinnittämästä huomiota oiottuhin mutkiin.
Suunnattomaksi menestykseksi osoittaunut Kultasormi on viihdyttävä ja toimiva kokonaisuus ja kuten monissa myöhemmissä Bondeissa, myös tässä atomivoima esittää osaa ja viihdearvo on korkea ja selkeän mustavalkoinen. Selkeästi yksiselitteisen pahat jätkät jotka juonivat hirvittävyyksiä kuolevat joko Bondin tai toistensa toimesta ja Bond saa tytön. Loppu.
