Viihdyttävä ja toimiva jatko-osa, joka olisi kuitenkin hyötynyt ”less is more”-ajattelumallista

12.12.2013 09:51

Vuonna 2010 julkaistiin jälleen yksi sarjakuvaelokuva. Kick-Ass osoittautuikin kuitenkin toimivaksi ja hyväksi elokuvaksi. Se yhdisti hienosti komediaa ja toimintaa, parodioiden samalla perinteisiä supersankarielokuvia. Kick-Ass onnistui tehtävässään huomattavasti paremmin kuin monet muut yritykset, joten oli siis vain ajan kysymys, milloin elokuvasta nähtäisiin jatko-osa.

Kick-Ass 2 jatkaa ykkösosan tarinaa. David Lizewski toimii edelleen sivutoimisena Kick-Ass-hahmona. Ensimmäisessä osassa esitelty Kick-Ass on kyllästynyt nykymaailman menoon ja siihen, että ihmiset eivät puutu asioihin. Kick-Ass ei omaa minkäänlaisia supervoimia, vaan on melko lailla normaali teini. Ensimmäisessä osassa esitelty Hit-Girl on jälleen mukana, vaikka taisteleekin teini-iän kanssa. Asiaa hankaloittaa myös hänen kasvatti-isänsä, joka ei hyväksy sitä, että teinityttö juoksee kaduilla taistelemassa rikollisuutta vastaan. Hit-Girlin ainoana vaihtoehtona onkin jättää supersankaripäivät taakseen ja suunnata kohti teinitytön arkea.

Mutta Kick-Ass ei luovuta, sillä maailma tarvitsee sankareita. Ja sankareitahan riittää, sillä kaduilla partioi joukko Kick-Assin innoittamia ”supersankareita”, jotka ovat muodostaneet oman ryhmänsä. Kick-Ass liittyy mielellään omankädenoikeuteen luottavaan ryhmään ja kohta ”Justice Forever” sankariryhmä on valmis kylvämään pelkoa rikollisten mieliin. Samaan aikaan kuitenkin myös pahuus ryhmittyy. Ensimmäisen osan Red Mist-hahmo on kehittynyt superroistoksi ja Motherfuckerina tunnettu pahuuden ilmentymä kokoaa omaa ryhmäänsä. Vuosisadan taistelu on siis valmis alkamaan.

Kick-Ass oli ilmestyessään tuore tapaus, sillä se yhdisti hienosti komediaa, mutta myös melko väkivaltaista toimintaa. Se tarjosi myös uuden näkökulman supersankaruuteen, sillä tavallinen teinipoika ei varsinaisesti ole supersankarin arkkityyppi. Kick-Ass 2 jatkaa samalla linjalla, sillä mukana on edelleen toimintaa, mutta myös huomattavasti enemmän väkivaltaa. Juoni on edelleen melko yksinkertainen ja kuvio on melko sama, mutta kakkososa tuo mukanaan ison kaartin sivuhenkilöitä niin Justice Foreverin kuin Motherfuckerinkin ryhmästä. Tämä on myös yksi elokuvan suurimmista heikkouksista. Sivuhahmoja on niin tolkuton määrä, että niiden ruutuaika jää väkisinkin pieneksi ja mielenkiintoiset hahmot menevät hukkaan. Esimerkiksi Jim Carreyn hienosti näyttelemä Colonel Stars and Stripes on varsin mielenkiintoinen hahmo menneisyytensä vuoksi, mutta hahmon ruutuaika jää valitettavan vähäiseksi. Ehkä olisikin ollut fiksumpaa ottaa vain muutama tärkeämpi lisähahmo, eikä yrittää tukkia elokuvaa täyteen toinen toistaan eriskummallisempia hahmoja.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat perushyviä, vaikkei mitään huikeita suorituksia nähdäkään. Aaron Taylor-Johnson jatkaa pääroolissa ja suoriutuu hyvin Kick-Assin/David Lizewskin roolista, vaikka mikään kovin moniulotteinen suoritus ei olekaan. Chloë Grace Moretz on kasvanut edellisestä osasta jo teini-ikään ja samalla nuoren naisen näyttelijätaidotkin ovat kehittyneet varsin hyviksi. Moretzilla on varmasti kirkas tulevaisuus edessään. Christopher Charles Mintz-Plasse suoriutuu jälleen hyvin roolistaan Chris D’Amicona/Motherfuckerina ja sopii rooliin hyvin, sillä miehen naamaa on varsin helppo vihata ja näin ollen hän sopiikin loistavasti elokuvan pääviholliseksi. Jim Carrey on varmasti elokuvan karismaattisin näyttelijä, vaikka rooli jääkin auttamatta liian lyhyeksi. Sivuosissa vilisee porukkaa niin nopeaa tahtia, että on lähes mahdoton sanoa suorituksista mitään.

Kick-Ass 2 on hyvä elokuva ja ihan toimiva jatko-osa. Sillä on kuitenkin heikkoutensa. Juoni ja idea ovat samat kuin ensimmäisessä osassa ja ilmassa on hieman kierrätyksen makua. Uusia ideoita on toki keksitty, mutta olisi ollut ehkä fiksumpaa rakentaa juoni kokonaan uuden tarinan ympärille, eikä jatkaa samalla linjalla. Suuri sivuhahmojen määrä on myös todella iso ongelma, sillä monet mielenkiintoiset hahmot jäävät nyt varjoon, koska ruutuaika jää niin pieneksi. Toki juonen kannalta on tärkeää, että hahmoja on paljon, mutta tässäkin oltaisiin voitu miettiä juonta uudelleen. Nyt on vähän sellainen ”keksitäänpä porukalla hauskoja hahmoja ja laitetaan ne kaikki tähän elokuvaan”-fiilis.

Kick-Ass 2 on myös hieman raaempi ja väkivaltaisempi kuin ensimmäinen osa. Ensimmäisessä osassa väkivaltaa toki oli paljon, mutta muutamaa kohtausta lukuun ottamatta se oli huomattavasti miedompaa. Jatko-osassa valitettavasti sorrutaan siihen tuttuun virheeseen – pyritään viihdyttämään lisäämällä väkivaltaa ja tekemällä siitä rajumpaa. Ensimmäisessä osassa väkivalta sai hymyn huulille sen absurdisuuden takia; melkein vaahtosammuttimen kokoinen Chloë Grace Moretz pisti isoja miehiä turpaan. Nyt tämä osuus on jäänyt pois, kun Moretzkin on saavuttanut teini-iän, joka näkyy myös Hit-Girlin hahmossa ja siinä, että elokuvaan on pakko ollut tunkea myös sivujuoni, joka käsittelee teini-ikäisen tytön ongelmia.

Kick-Ass 2 on kuitenkin viihdyttävä ja toimiva elokuva. Elokuva toimii edelleen hyvin ja viihdyttää hyvin kestonsa ajan. Aivan ensimmäisen osan tasolle se ei yllä, mutta jatko-osaksi se on yllättävänkin onnistunut. Muutamia isoja ongelmia siinä on, mutta ne eivät haittaa elokuvakokemusta, mutta takaavat toki sen, että Kick-Ass 2 ei edeltäjäänsä paremmaksi yllä.

Arvosteltu: 12.12.2013

Lisää luettavaa