Chandler Jarrell (Eddie Murphy), joka jäljittää kadonneita ihmisiä sotkeutuu myyttisen ’kultaisen lapsen’ ( J.L. Reate) etsintään ja hänen vastapuolenaan on Sardo Numspan (Charles Dance) johtamia pimeyden voimia.
Eddie Murphyn uraan mahtuu monenlaista ja -tasoista elokuvaa. Kultainen lapsi on riviesimerkki niistä. Yhdistelmä komediaa ja kevyellä toiminnalla maustettua seikkailua ja toteutuksessa ei ole mitään suurempaa valittamisen aihetta. Kokonaisuus on toimiva viihde-elokuva eikä mitään sen enempää tai vähempää. Michael Ritchien ohjaus toimii, mutta mitään suurempaa virtuositeettia ei siinä työssä ole.
Eddie Murphyn moottoriturpa on se elementti minkä varassa tämän elokuvan viehätys on ja kyseinen verbaalimoottori paahtaakin täysillä. Jarrell lörpöttelee tiensä useisiin tilanteisiin ja kutkuttelee nauruhermoja siinä samassa.
Brittipukumies Charles Dance lausuu repliikkinsä hillityllä, miellyttävällä aksentilla ja säilyttää karismansa ja kärsivällisyytensä jopa Eddie Murphyn lörpöttelyä vastaan, mikä ei ole mitenkään pieni saavutus. Roistoksi kyseessä on siis täydellinen oppikirjaesimerkki sankarin karismakorvikkeeksi.
Mitään elämää suurempi elokuva ei ole kyseessä. Puolitoista tuntia viihdettä.
