Väkivalta on oikeastaan pelkkä pelinappula, jolla Fincher pelaa näyttääkseen katsojalleen elokuvan todellisen sanoman.

9.9.2008 23:16

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Fight Club
Valmistusvuosi:1999
Pituus:139 min

Vuonna 1999 ilmestynyt fight club sai kriitikoilta tylyn vastaanoton. Myöhemmin se on noussut komeaan kulttimaineeseen ja voisi väittää, että elokuvia vähemmän harrastanutkin tietää tarkkaan mistä leffasta puhutaan, kun puhutaan fight clubista.
Fight club on sekä mestariteos että David Fincherin paras ohjaus tähän mennessä.

Allekirjoittaneen on kuitenkin pakko todeta näin alkuun, että olin melkoisten ennakkoluulojen riepottelemana ennen kuin tämän elokuvan olin nähnyt. Jo nimi toi mieleeni lähinnä tylyn mätön ja aivottomuuden ja sai minut varsin nopeasti kysymään: Miten tämä voisi olla mestariteos? Mutta elokuvan nähtyäni oli minun pakko todeta, että mestariteoksesta tässä on kyse.

Elokuvan päähenkilö Jack (Edward Norton) kärsii unettomuudesta ja tylsistyneisyydestä elämäänsä kohtaan. Pian Jack ryhtyy kiertämään erilaisissa tukiryhmissä, jossa sairauksista kärsivät saavat tilittää tuskaansa. Jack itse ei ole sairas. Hän vain haluaa eroon tyhjyyden tunteestaan kiertelemällä tukiryhmissä ja kuuntelemalla toisten, sairaiden ihmisten tuskaisia kertomuksia. Vain kuolevien seurassa Jack tuntee saavansa lisää henkistä jaksamista.
Pian Jack tapaa Marla Singerin(Helena Bonham Carter),joka myös Jackin tavoin on ”kiertelijä”. Jack ei hyväksy Marlaa lähelleen, sillä tämä pilaa Jackin vapautuneisuuden tunteen.
Myöhemmin Jack tapaa myös karismaattisen saippuakauppiaan, Tyler Durdenin (Brad Pitt). Tyler ja Jack ystävystyvät, ja varsin pian Jack muuttaa asumaan Tylerille. Yhdessä Tyler ja Jack perustavat tappelukerhon, jossa he pieksevät toisensa henkihieveriin saavuttaakseen äärimmäisen hyvän olon.
Tappelukehon suosio nousee korkealle ja jäseniä lisääntyy jatkuvasti, mutta pian selviää, että Tylerillä on lisää suunnitelmia…

Fight clubin sanoma ei jää epäselväksi. Elokuva kritisoi paljon nykyaikaa henkilöhahmojen ja väkivallan kautta. Väkivalta on oikeastaan pelkkä pelinappula, jolla Fincher pelaa näyttääkseen katsojalleen elokuvan todellisen sanoman. Elokuvan henkilöhahmot ovat eräänlaisia ääripään esimerkkejä nykyajan yhteiskunnan enemmän tai vähemmän turmeltuneista ihmisistä: Jack, työssäkäyvä mutta kyllästynyt yhteiskunnan pyörän pyörimiseen ja haluaa ulos. Tyler, karismaattinen mutta ei niinkään pitkälle elämässään päässyt mies ja Marla, elämäänsä kyllästynyt köyhä nainen.

Kaikki nämä henkilöt toimivat tärkeinä osina elokuvan ilmaisussa ja yhteiskunta kritiikissä. Elokuvan väkivallalla on tärkeä merkitys.Se toimii elokuvan hahmojen vastikkeena elämän tyhjyydelle ja stressille. Hahmot upottavat tuskansa väkivaltaan, josta he myöhemmin saavat hyvän olon.

Fincher todella ohjailee elokuvaa kuin siveltimellä ja väripaletilla. Välillä lisäillään pieniä jippoja elokuvaan tai lisätään väriä henkilöhahmoihin. Nihkeästä kriitikoiden arvostuksesta huolimatta elokuvan on ehdottomasti ansainnut paikkansa kulttielokuvien joukossa.

Arvosteltu: 09.09.2008

Lisää luettavaa