Rautatie lienee Juhan ohella Juhani Ahon tunnetuimpia romaaneja. Teoksen tunnettavuus on kasvanut Kari Franckin Yleisradion Televisioteatterille tekemän ohjauksen myötä. Vuonna 1973 valmistunut elokuva on ainakin suomalaisista romaanisovituksista yksi muistettavimpia.
Ajallisesti muutamaa vuosikymmentä ennen 1900-lukua sijoittuva tarina kertoo vaatimatonta elämää elävistä Matista ja Liisasta. Matti kuulee talvisella pitäjäreissullaan rovastin ja ruustinnan tarinan rautatiestä sekä sen hevosittomista vaunuista. Tätä ihmettä Liisalle kuvatessaan tulee torailua, kun Liisa luulee miehensä valehtelevan. Lopulta Liisan oma pitäjämatka vahvistaa kuulopuheet mitä ilmeisimmin todeksi, ja myöhemmin kesällä he lähtevät Lapinlahdelle sitä ihmettä katsomaan.
Mahdollisesti jo valmistumisvuotenaan, mutta erityisesti 2000-luvulla katsoja voi suhteuttaa elokuvan tarinan nykyhetkeen. Mitenhän Matti ja Liisa sekä muut sen ajan ihmiset suhtautuisivat tämän päivän teknologisiin harppauksiin, kun jo rautatie oli riittävä aihe yhden tarinan puitteisiin?
Elokuvan miljööstä saa vaikutelman, että nyt todellakin ollaan yli sadan vuoden takaisessa Suomessa. Tavallisen ihmisen haasteet välittyvät sekä työnteon että muun toimen kautta, vaikka pohjavire elokuvalla onkin enemmän huumorin suuntaan kallellaan. Elämä kulkee omalla painollaan, ja arkipäiväistä ympäristöä kuvatessaan juonen annetaan edetä ilman turhaa hötkyilyä.
Nyt noin 45 vuotta myöhemmin täytyy ihailla sitä paneutumista, jonka Televisioteatteri tuotantoihinsa aikoinaan käytti. Nykyinen somekuplien ja teknologioiden maailma tuskin voisi tuottaa Rautatien kaltaista elokuvaa, tai ainakin siihen kykeneviä tekijöitä on harvassa. Annettaisiinko nykypäivän tuotannoissa painoarvoa hitaalle kerronnalle ja verkkaisen rauhalliselle tyylille, vai uhrattaisiinko kaikki nettimeemien ja sarkastisten kommenttien alttarille?
Rautatien ehdottomasti positiivisinta antia on seurata Leo Jokelan sekä Anja Pohjolan näyttelyä. Matti ja Liisa ottavat elokuvan aikana usein sanallisesti yhteen, mutta isossa kuvassa hahmojen rakkaus toisiaan kohtaan on aistittavissa. Matista ja Liisasta välittyy kuva ehkä hieman yksinkertaisina ja helposti höynäytettäviä, mutta hyväsydämisinä ihmisinä. Pariskunta on valtaosaan elokuvan muista hahmoista verrattuna heikommassa asemassa, mutta kukaan elokuvassa ei pohjimmiltaan tahdo Matille ja Liisalle mitään pahaa, vaan elokuvasta välittyy lämminhenkinen tunnelma yhteiskunnasta, jossa kaikki sosiaaliluokat pystyivät olemaan tasavertaisessa asemassa keskenään. Tietenkin tuon ajan yhteiskunnasta on luettavissa myös toisenlaisia äänenpainoja, ja 1970-luvun poliittinen ilmapiiri olisi voinut tehdä myös Rautatiestä yhteiskunnallisesti kantaaottavamman elokuvan. Mutta hyvä, että tarinallisuus voitti politiikan tämän elokuvan kohdalla!
