Vaikka osa taloudellisista ja taiteellisista ansioista selittyy sattuman kolikon julman kilinän kautta, on Yön ritari hemmetin hyvä leffa.

21.1.2009 06:49

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Dark Knight
Valmistusvuosi:2008
Pituus:153 min

Kun hypetysaalto lähtee liikkeelle, se ei hetkessä pysähdy. Christopher Nolanin toisen Batman-elokuvan aalto sai vahvan alkusysäyksen jo ennakkoon – dramatiikan kautta. Nuoren Heath Ledgerin vuoden takainen yllättävä poismeno maalasi elokuvan ylle kuoleman mystisyyden viitan, joka tunnetusti vetää ihmisiä puoleensa.

Niinpä Yön ritari – tuon ikävän tapahtuman markkina-arvon siivittämänä – sinkoutui kesällä kohti ennätyksiä. Osa sen taloudellisista ja taiteellisista ansioista selittyy varmasti sattuman (elo)kolikon kilinän kautta, mutta totuus on se, että taustalla on laadukas elokuvapaketti. Edeltäjä Beginsin kohdalla Nolan tarjosi vielä mahtipontisen kuoren sarjakuvaelokuvalle niin tyypillisen sisällöttömänä. The Dark Knightin kohdalla kiiltävän kuoren alla marssii kokonainen rykmentti asiansa osaavia tekijöitä – etunenässä juuri haudan takaa mammonaa sairaalloisen hienolla Jokeri-roolillaan keräävä Ledger. Mainitsematta ei voi jättää myöskään Morgan Freemanin tilanteen vaatimaa jäätävyyttä tai Balea itse pääsankarina.

Merkittävänä erona keskitason filkaksi jääneeseen edeltäjään toimii myös käsikirjoittajatiimi. Blade-rustaaja David S. Goyerin rooli on nyt pienempi ja Nolanin veljespari on päässyt vetämään hommaa omien äkkijyrkkien juonikaarteidensa kautta. Leffa näyttää nyt ohjaajaltaan, vaikkei aivan ylläkään Mementon tai The Prestigen oivaltavuuteen. Eikä Yön ritarin edes tarvitse yltää, sillä oikeinkäytettynä Batmanin kaltainen oikeudenpuolustajatavaramerkki liitää päämääräänsä muutenkin. Toiminnantäyteisesti ja viileän vakavana. Virnistelyn kun voi jättää arkkiviholliselle.

Umpisynkällä The Dark Knight -nimellä kulkeva elokuva ei edes upeasti kirjoitetun loppunsa jälkeen ole niin hyvä kuin nimeltä mainitsemattomien leffalistojen kirkkain kärki (vielä tällä hetkellä) näyttää. Mutta silti se on hemmetin hyvin tehty elokuva, joka hypeaallon tasaannuttua ja vielä vuosienkin päästä tullaan muistamaan komeana palana leffavuotta 2008 sekä toistaiseksi parhaana Bättis-leffana. Ja ehkäpä myös Ledgerin ansaitusta postuumista Oscarista?

Joka tapauksessa kaukana ovat Schumacherin neonvärisen Gothamin ja sairaalatohtorin näköisten Batmanien päivät. Hurraa!

Arvosteltu: 21.01.2009

Lisää luettavaa