Wachowski-veljekset osoittivat Matrix-trilogian jälkeen, että suuria visioita heiltä löytyy edelleen. Tämän dystopiakuvaelman taustalla on Alan ”maestro” Mooren luoma ja David Lloydin piirtämä samanniminen sarjakuva. Tämä elokuvaversio kuitenkin tekee omaluvalla (Moore ei halua nykyisin olla töidensä filmatisointien kanssa missään tekemisissä) lukuisia huomattaviakin poikkeuksia alkuperäismateriaaliin. Tässä vaiheessa olisi tavallisesti hyvä hetki alkaa kirkua kauhusta, sillä kun sarjakuvien filmatisointeja viedään aivan omiin suuntiin, ei tulos ole usein mairitteleva. Tässä tapauksessa esimerkiksi hyvä-paha-jako on typistetty yksinkertaisimmilleen, ja elokuvan hahmot elävät pitkälti vain yhden luonteenpiirteen varassa. Lisäksi tapahtumia on tietenkin karsittu ja muokattu rajullakin kädellä. Hieman yllättäen elokuva ei kuitenkaan anna aihetta valittamiseen.
”Remember, remember / The fifth of November / The gunpowder treason and plot. / I know of no reason / Why the gunpowder treason / Should ever be forgot”.Tarinan keskiössä on televisiotoimittaja Evey (Portman), joka törmää sattumalta mielenkiintoiseen mieheen (Weaving). Hänen nimensä on V, hän käyttää jatkuvasti karikatyyristä Guy Fawkes –naamiota ja aikoo räjäyttää Iso-Britannian parlamenttitalon. Mikään tavallinen perjantai-illan suhde ei ole siis luvassa. Tapahtumat sijoittuvat nimittäin diktatuuriseen tulevaisuuteen, jossa kansalaisia valvotaan tauotta. Toimintamallinsa V on saanut historiankirjasta Guy Fawkes –nimiseltä mieheltä. Parlamenttitalon räjäyttämisellä hän tähtäsi vallankumouksen aloittamiseen. Nyt samaan pyrkii myös V.
”But what of the man? I know his name was Guy Fawkes, and I know that, in 1605, he attempted to blow up the houses of Parliament. But who was he really? What was he like?”V ei kuitenkaan ole mikä tahansa terroristi vaan on pohdiskellut suunnitelmaansa hyvän tovin. Hän aikoo suorittaa iskunsa Guy Fawkesin tyyliin, ja vielä huikeammin. Vallankumous on hänelle paitsi kansan vapauttaminen, myös henkilökohtainen kosto hänet arpeuttaneille. V:n taustojen valotetaan hiljalleen, ja hänestä muotoutuu perin juurin rakastettava hahmo. Täydellisten kamppailutaitojen ohella hänellä on nimittäin pikkukummallisuutensa. Lisäksi hahmoa hallitsevat teatraaliset ja ylidramaattiset eleet, teot ja puheenvuorot. Kaikki lyödään yli, mutta vaikuttaa silti tarkkaan harkitulta. Hugo Weavingin karismaattinen ääni täydentää hahmoa hienosti. Natalie Portman ei kuitenkaan jää omituisen vallankumoussankarin jalkoihin. Portman on aina Leonista alkaen osoittanut olevansa nykyhetken parhaita naisnäyttelijöitä, ja tämä elokuva on häneltä jälleen loistava suoritus, vaikkei aivan terävin esityksensä olekaan.
Elokuva on ennemminkin draamatrilleri kuin toimintaleffa. Pari toimintakohtausta toki löytyy, ja ne ovat tyylikkäitä rutistuksia, jotka lähes salpaavat hengen. Kyseiset kohtaukset ovat tosin melko vähälukuisia ja lyhyitä, jolloin elokuvan pääpaino jää muualle. Hahmoista välittää aivan oikeasti sekä tapahtumien pujottelusta ja eräiden kohtausten pitkittämisestä huolimatta katsoja nauliintuu elokuvan pariin. Lisäviehätystä tuo keskeinen teema – ideoiden voima. Ideoiden voimaa ja ihmisen korvattavuutta korostetaan, kunnes katsoja alkaa hiljalleen pohtia kuulleensa tämän suuntaista puhetta aiemminkin. Puheissa on kuitenkin pointti. Esimerkiksi V:n kasvoja tai nimeä ei paljasteta. Tärkeintä ei ole siis henkilö, vaan hänen edustamansa asia. Edes V ei ole siis pakollinen osa luomaansa yhtälöä. Henkilöiden korvattavuus ideoiden jyllätessä todistettiin myös kuvauksissa: V:n roolia alun perin näytellyt James Purefoy lähti kesken kuvausten, jolloin Weaving duppasi karismansa jo kuvattuihin kohtauksiin. Huulisynkan puuttumisesta ei ollut pelkoa.
”I’ve witnessed firsthand the power of ideas. I’ve seen people kill in the name of them; and die defending them.”Ideoita puolustaessa nähdään mitä tyylitellyimpiä kohtauksia. Oivallusten jalkoihin tosin jää Dario Marianellin musiikki, mutta Tšaikovskilta lainattu materiaali sykähdyttää. Marianellonkin musiikki on tosin kerran muistettavaa. Elokuvaan sisältyy dominokohtaus, joka ilmentää hyvin koko teoksen henkeä: käsikirjoitusvaiheessa viimeisen päälle hienoteltu, uskalias yhdistelmä kuvastoa ja mitä mieleenpainuvin kokonaisuus. Ja se musiikki on tosiaan kerrankin kohdallaan, ja antaa lähes kylmät väreet. Loistavaa! Vaikka elokuva edustaa paikoin mutkien oikomisen huippua ja muutama looginen aukkokin on suosiolla paikkaamatta jätetty, on leffa unohtumaton elämys, josta ei tunnelmaa puutu.
”But you cannot touch an idea, cannot hold it or kiss it. An idea does not bleed, it cannot feel pain, and it does not love.”Elokuva muuttaa idean materiaksi, ja Verikoston maailma on epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta lähes kaunis. Sen tulevaisuuskuva ei ole kuitenkaan kaikkien aikojen tarkimmin viimeisteltyimpiä tai omaperäisimpiä. Itsevaltiaspuolueen johtaja esimerkiksi muistuttaa nimeä myöden herr Hitleriä. Samoin maailma on hyvin arkipäiväinen, ja jotkin – harvat – tulevaisuuden keksinnöt jopa hieman pistävät silmään. Oikeastaan tarina voisi sijoittua nykyhetkeen. Leffa on kuitenkin kuin teatteria: teatraalisuuden yliannostelun lisäksi sisältö nousee ulkoisia puitteita tärkeämmäksi. McTeiguen otteessa ei ole aina ryhtiä, mutta kokonaisuutena hän kuitenkin osaa tarjoilla V:n tarinan katsojalle väkevänä annoksena. V:n pyrkimys on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että hänellä ei ole mitään suunnitelmaa vallankumouksen jälkeiselle ajalle. Niinpä hahmo on jopa hieman pelottava: katsoja voi tovin yrittää hakea puoltaan, mutta melkoisen ehdottomasti hänet johdatellaan välittämään V:stä. Tunteet käväisevätkin pinnassa pari kertaa, eikä vähäisimpänä loppuhuipennuksessa.
Elokuva on kutkuttava, jännittävä ja jopa surullinen samassa paketissa, kruunattuna ihanan huikaisevalla ylidramaattisuudella. V:n maailmaan päätyy niin syvästi, että lopputekstien alussa soitettava musiikki suorastaan rysäyttää katsojan takaisin todellisuuteen arkipäiväisyytensä vuoksi. Marraskuun viides on lähempänä kuin uskotkaan. Tämä elokuvaelämys ei nimittäin hevin unohdu. V niin kuin viisi tähteä.
