William Friedkin ohjasi 36-vuotiaana erään parhaista leffoistaan, Kovaotteiset miehet. Se voittikin ansaitusti peräti viisi Oscar-pystiä vuonna 1971. Mielestäni parhaan leffan Oscar olisi kuulunut Dirty Harrylle, mutta ei mitään valittamisen aihettakaan juryn päätöksestä löydy. Friedkinin Manaaja voitti Oscareita kaksi kappaletta pari vuotta myöhemmin, myös ansaitusti.
Gene Hackman vetää loistavan roolin ”Popeye” Doylena, josta mies repäisi parhaan miespääosan Oscarin (jälleen ansaitusti). Roy Scheider seuraa Buddy Russon roolissa Popeyen perässä minne tahansa. Yhdessä he yrittävät murtaa huumeita salakuljettavan ranskailaisliigan nimeltään ”The French Connection”.
Kovaotteiset miehet on alusta loppuun huimaavia takaa-ajoja ja ammuskelua täynnä, kuten hyvältä rikostrilleriltä voi odottaa. Mutta verta lentää paikoin sen verran, että kaikkein pienempien on syytä jättää leffa väliin, mutta muut älkää tehkö sitä virhettä, että ette katsoisi tätä mestariteosta.
Friedkin hallitsee takaa-ajo kohtaukset niin hyvin, ettei jää mitään valittamisen varaa. Ja näyttelijät hoitavat homman loistokkaasti kotiin. Ja Ernest Tidymania saa kiittää hienosta kässäristä. Oikeastaan mitään pahaa sanottavaa ei leffasta löydy.
Kovaotteiset miehet on uraa uurtava rikostrilleri loistavine näyttelijöineen, ja se raivasi tietä Friedkinin vuoden 1985 Elää ja kuolla L.A.:ssa-leffalle, joka jatkaa entistäkin tiheämmissä tunnelmissa. Sääli sinänsä, että Friedkin teki vain kolme hyvää elokuvaa: Kovaotteiset miehet, Manaaja ja Elää ja kuolla L.A.:ssa, sillä jo Kovaotteiset miehet osoittaa, että Friedkiniltä löytyy taitoa keskivertoa enemmän. Mutta kuitenkin Kovaotteiset miehet on loistava leffa, joka toimi esikuvana muun muassa niin ikään loistavalle L.A. Confidentialille. Katsokaa ihmeessä.
”Still Pickin’ Your Feet In Poughkeepsie?”
nimimerkki: The Wolf
