Drive on elokuva, joka on kerännyt paljon ennakko-odotuksia ohjaaja Nicholas Winding Refnin pokattua Cannesissa tänä vuonna parhaan ohjauksen palkinnon. Allekirjoittaneelle Winding Refnin elokuvat eivät ole tuttuja, joten en voi niiden pohjalta elokuvaa arvioida. Sama juttu pätee myös lähdeaineistoon: en ole James Sallisin kirjaa lukenut enkä ollut itse asiassa kuullutkaan koko teoksesta ennen kuin kuulin tästä elokuvasta. Voin kuitenkin sanoa sen, että täytyy tutustua ohjaajan aiempaan tuotantoon ja etsiä kirja mahdollisimman pian, sillä Drive on upealla tunnelmalla varustettu vastustamaton yhdistelmä kahta erityyppistä tarinankerrontaa ja elokuvatyyliä.
Tarina on seuraavanlainen. Päähenkilömme on nimetön mies (Ryan Gosling), joka ajaa autoa ammatikseen. Hän on Hollywood-elokuvien stunttikuski ja autokorjaamon työntekijä päivisin ja erilaisten ryöstöjen pakokuski iltaisin. Hän tapaa naapurinsa Irenen (Carey Mulligan), jolla on vankilassa istuva aviomies ja poika. Irenen miehen vapauduttua vankilasta kuskille – kuten häntä tässä elokuvassa enimmäkseen kutsutaan – tarjoutuu uusi keikka. Kaikki ei kuitenkaan mene odotetusti. Enempää en kerro, koska muutamakin sana lisää ja elokuvan koko juoni voi mennä helposti pilalle. Itse asiassa elokuvan trailerikin kertoo jo liikaa elokuvan avaintapahtumista ja niihin liittyvistä henkilöistä, joten trailerin katsomisen suhteen kannattaa olla varovainen.
Tarina ei siis ole maailmoja mullistava, mutta elokuvan käsikirjoitus on erinomainen. Alkupuolisko nojaa erittäin vahvasti hitaaseen ja tarkkaan hahmojen ja tapahtumien rakentamiseen ja onnistuu siinä loistavasti. Toinen puolisko on sitten ahdistava, tiivistunnelmainen ja äärimmäisen väkivaltainen. Tällä puoliskolla elokuva on lähellä luisua radalta kun tapahtumia on niin paljon, mutta loppua myöten paketti saadaan kuitenkin pidettyä kasassa. Eteneminen on hyvin rytmitetty ja genren huomioon ottaen hyvin looginen. Kaikki toimii kellontarkkuudella kiivaimmillakin hetkillä. Dialogi on luontevaa, uskottavaa ja siihen on myös heitetty häivähdys huumoriakin.
Näyttelijäsuoritukset ovat loistavia. Ryan Goslingin suoritus on niin nappiin kuin voi hiljaisen mutta hyväsydämisen roolihahmon kohdalla olla. Hänen olemuksestaan huokuu tyyneys, määrätietoisuus ja rajuimpina hetkinä julmuus, kun taas sanat tulevat vaitonaisesti ja tarkkaan harkitusti. Päähenkilö antaa siis mieluummin tekojensa puhua puolestaan. Carey Mulliganin roolisuoritus on myös hienoa seurattavaa: hänen ilonsa, ahdistuksensa ja huolensa tulevasta pystyy aistimaan joka hetki kun hänet kankaalla näkee. Muutkin suoritukset ovat todella hyviä: parhaiten näistä mieleen jää Bryan Cranstonin esittämä päähenkilön ikään kuin isähahmo Shannon, joka tarjoaa päähenkilölle mahdollisuuden ponkaisemaan eteenpäin.
Tyylillisesti Drive elää 1980-luvun ja nykyajan estetiikassa. Kuvauksen ja leikkauksen osalta ollaan nykyajassa sujuvan kamerankäytön ja huolella tehtyjen ja tunnelmaa tukevien leikkausten myötä, kun taas soundtrack on mahtavaa 1980-luvun tyylistä syntetisaattorimeininkiä. Äänimaailma on muutenkin erittäin toimiva: hiljaisuuden ja lujien äänten vastakohtaisuus on osunut kohdalleen, mikä on kuultavissa ja tunnettavissa muutamassa kohtauksessa mainiosti. Kaikkein yllättävin osa-alue elokuvassa on sen väkivalta. Se on rankkaa. Suoraan sanottuna helvetin rankkaa. Se onkin ainoa Driven osa-alueista, josta jää kaksijakoinen mieli. On erittäin hyvä että väkivaltaa näytetään näinkin suorasukaisesta ja onhan se hienosti toteutettua, mutta kyllä siitä ähky tulee. Toisen puoliskon alussa tapahtuvat kohtaukset ovat oikeasti liki oksennusrefleksin aiheuttavia, mutta viimeisimmät eivät jaksa säväyttää. Onneksi elokuva ei tähän kaadu enkä pisteitä sen vuoksi pudota, mutta ohjauksessa olisi tämän osalta voitu tehdä jonkin verran hienosäätöä.
Drive on elokuva, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Monille sen sisältämä väkivalta on liikaa, kun taas jotkut eivät jaksa elokuvan alkupuolen hitaampaa tarinankerrontaa. Se on myös toisaalta sellainen elokuva, joka antaa taiteellisempien elokuvien ja rajumpien toimintatrillerin ystäville enemmän kuin paljon. Jos sattuu tykkäämään kummastakin lajityypistä, sitä parempi, minkä vuoksi voin sanoa, että loppuvuodesta täytyy tulla aivan uskomattoman hyvä, jotta Driven saa sysättyä vuoden parhaiden elokuvien listalta pois.
