Unelmien sielunmessu on todellinen katarsis-kokemus.

[I]Katarsis on kreikkaa ja tarkoittaa puhdistumista. Katarsis käsitteellä tarkoitetaan mielen ja sielun puhdistumista ihmisen nähtyä kärsimystä, josta syntyy voimakkaita pelon, säälin ja inhon tunteita. Katarsis yhdistettiin kreikkalaiseen tragediaan ja myöhemmin siitä on tullut myös psykologian käsite.[/i]

Itse kuulin ensimmäistä kertaa kataris käsitteestä lukion psykologian tunnilla ja ajattelin sen olevan jälleen kerran yksi Freudin päättömistä ajatuksista. Muutama päivä myöhemmin bongasin elokuvan Unelmien sielunmessu paikallisesta Makuunista. Fiilikset elokuvan jälkeen, olivat pelosta sekavat. Meni tunteja, ennen kuin pystyin miettimään asioita, kunnes mieleni ja oloni kirkastui. Unelmien sielunmessun avulla pystyin kokemaan ensimmäisen katarsikseni, sielunpuhdistukseni – tai pikemminkin sielunmessun.

Jared Leto ja Jennifer Connelly näyttelevät Harrya ja Marionia, jotka ovat syvästi rakastuneet toisiinsa, sekä heroiiniin. Harryn äiti Sara (Ellen Bursty) on yksinäinen puolisonsa kuoltua ja päivät kuluvatkin television ääressä. Saran elämä saa äkillisen piristyksen, kun hän saa nimettömän soiton, jonka mukaan hänet olisi kutsuttu vieraaksi hänen lempiohjelmaansa. Sara haluaa pakkomielteisesti mahtua hänen vanhaan, mutta niin ihanaan, punaiseen mekkoonsa. Dieetit ovat liian rankkoja, ja Sara päättää hakea apua lääkäriltä, joka antaa hänelle laihdutuspillereitä, jotka osoittautuvat myöhemmin spiidiksi eli piristäviksi. Sara menettää nopeasti kiloja, mutta myös samalla hänen todellisuudentajunsa alkaa heiketä. Harry ja hänen ystävänsä Tyrone (Marlon Wayans) alkavat myymään heroiinia, ja bisnes alkaakin sujumaan, kunnes asioita alkaa menemään pieleen, mutta hahmot eivät pysty ymmärtämään mihin he ovat itsensä ajamassa. Unelmista on tullut pakkomielle.

Unelmien sielunmessu ei ole helppo elokuva. Monet leimaavat sen narkkarileffaksi ja heittävät sen samaan kategoriaan kuin Trainspotting ja muut puhtaat huumekuvaukset. Sielunmessu pyörii huumeiden ympärillä, mutta se ei kerro siitä, minkälaista huumeiden käyttäjän elämä on, vaan pikemminkin pohdiskelee, miksi ihmiset hairahtuvat niin helposti huumeisiin ja miten ne voivat viedä täysin mukanaan ja saamaan unohtamaan sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Harryn ja Marionin suhde kuvastaa vahvasti juuri tätä. Lisäksi Sielunmessu paiskaa tekopyhät ja pinnalliset arvot romukoppaan ja näyttää, miten ne voivat tuhota ihmisen sielun ja mielen. Sara Goldfarbin tarina onkin kaikkein raastavin, koska se osoittaa mihin pakkomielteiset unelmat ja muiden ihmisten jatkuvat toistaan pinnallisemmat vaatimukset voivat johtaa.

Monet ovat jo sanoneet pääosanäyttelijöistä Letosta, Connellysta, Wayansista ja Burstysta kaiken olennaisen, mutta sanotaan vielä kerran: he ovat kaikki loistavia. Täydellinen elokuva vaatii täydelliset näyttelijät. En muista nähneeni missään elokuvassa samanlaista heittäytymistä rooliin ja tarinaan. Dialogin vähyys asettaa omat haasteensa jo valmiiksi haastaviin rooleihin.

Darren Aronofsky oli minulle tuntematon nimi ennen tätä elokuvaa. Ensimmäinen asiani elokuva päättymisen jälkeen olikin katsoa ohjaajan nimi, laittaa se ylös ja lisätä se omaan suosikit-listaani. Aronofskyn ohjaus on täydellistä: kuvaus on taitavaa ja tarkoituksella sekavaa, elokuvan teeman mukaisesti. Aronofskyn ei kuljeta juonta runsaalla dialogilla, vaan juoni etenee pikemminkin taitavalla kuvauksella. Hahmojen maailma on inhorealistinen ja äänitehosteet ja musiikit lisäävät elokuvan synkkää ja ahdistavaa tunnelmaa. Maailma näyttää likaiselta ja saastaiselta. Clint Mansellin säveltämän tunnarin ovat kuulleet nekin, jotka eivät ole edes nähneet Unelmien Sielunmessua. Mansellin musiikki ja Aronofskyn ohjaus sopivat yhteen kuin… Mansellin musiikki ja Aronofskyn ohjaus. Mikä sopisikaan paremmin yhteen?

Vaikka Unelmien sielunmessun näyttelijäsuoritukset ja ohjaus ovat kerta kaikkiaan loistavia, tämä elokuva vetoaa eniten ihmisten tunteisiin. Harry, Marion, Tyrone ja Sara voisi olla periaatteessa kuka tahansa meistä. Unelmien sielunmessu osoittaa sen, kuinka heikko ja hauras ihmisluonne on, ja se on hyvin shokeeravaa. Onko ihminen oikeasti valmis luopumaan kaikkein rakkaimmastaan, vain saadakseen nautintoa ja täyttääkseen unelmansa? Elokuva käsitteleekin hyvin vaikeita teemoja, jotka ovat hyvin keskeisiä ihmisen mieltä ja luonnetta tutkittaessa. Jos katsoja ei ole valmis itsetutkiskeluun, suosittelen jättämään tämän elokuvan hyllyyn.

Aronofskyn toinen ohjaus on miehen tähän astisen uran kohokohta, mestariteos, ainutlaatuinen elokuva, joka herättää tunteita ja kysymyksiä katsojassaan. Unelmien sielunmessu ei ansaitse muuta kuin 5 tähteä ja paikan omalla suosikit-listalla. Elokuvan jälkeinen ahdistus muuttuu nopeasti uskomattoman puhtaaksi ja mahtavaksi olotilaksi. Tämä elokuva on tosiaan todellinen katarsis-kokemus – sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos haluatte kokea sen, antakaa tälle mestariteokselle mahdollisuus.