Tässäpä omituinen tapaus. Leffa on pitkäveteinen, mutta pitää samalla herkeämättä otteessaan. Aikaa jää hyvin ihmetellä henkilöiden eleitä ja aivoituksia. Kysymyksessä on indie-leffa, jossa on saatu pienistä elementeistä aikaan hämmentävä kokonaisuus. Tapahtumapaikat ovat pihapiiriä, kahvilaa, kellarikämppää, toimistoa ja muulla ympäristöllä ei ole pahemmin merkitystä. Leffan musiikkipuoli on pääasiassa yksinkertaista pianonpimputusta, mutta niin toimivaa verkkaisen kerronnan kanssa.
Juonesta: Jälkeenjääneen oloinen hiljainen Simon työskentelee roskakuskina. Tämä asuu ”eihän se järvikään ylisoutamalla kulu” -tyyliin ajattelevan siskonsa ja masennuslääkkeitä popsivan äitinsä kanssa. Poppoon elämä muuttuu kun Henry Fool-niminen kummajainen muuttaa alivuokralaiseksi heidän kellariinsa. Henry saa puheillaan Simonin kiinnostumaan runoilusta. Simonissa asuukin yllättäen moderni runon rockpersoona, jonka kirjoitukset herättävät laajaa pahennusta. Teksti saa mykän laulamaan ja toiset vetämään ranteet auki. Tuosta voisi sanoa, että Simonin runot jakavat mielipiteitä.
Canalin pukkaama positivinen yllätys. Leffan käsikirjoitus on palkittu Cannesissa ykköspalkinnolla. Tämä varmaan kertoo jotain tarinan tasosta. Pieni nootti käännöksistä vastaavalle Scandinavian Text Servicelle ja tapauksen vastaavalle kääntäjälle. En ole koskaan nähnyt minkään leffan teksteissä näin paljon huolimattomia kirjoitusvirheitä.
Jos pidät toiminnasta, pysy tapauksesta kaukana. Jos taas haluat hämmentää itseäsi sopivan omituisella leffalla niin tsekkaappa tämä. Leffa on kotona tykitettynä varmasti parhaimmillaan sunnuntai-aamun kiireettömässä ja vetelässä olotilassa.
