Tätä elokuvaa voi hyvällä syyllä kutsua elämänmakuiseksi.

8.11.2006 18:54

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Mother
Valmistusvuosi:2003
Pituus:112 min

May on elänyt viime vuodet rauhallista elämää miehensä kanssa. Lapset ovat lähteneet pois kotoa jo aikoja sitten ja omia lapsia löytyy jo sekä pojalta että tyttäreltä. Lontoon reissulla Mayn miehen sydän pettää ja pian vietetään hautajaisia. May ei pysty elämään enää kotonaan, joten hän lähtee takaisin Lontooseen asumaan poikansa luona. Poika ei ehdi paljon kotona olemaan työkiireiden vuoksi eikä vaimo halua anoppiaan pyörimään nurkissa. Onneksi yksinhuoltajana toimiva Paula-tytär pitää äitinsä seurasta, vaikka hänellä on äitiä koskevia traumoja. Paula on löytänyt nyt elämiensä miehen, jonka kanssa voisi vakiintua, mutta miehen juridinen avioliitto estää sen. May ihastuu samaan mieheen ja homma muuttuu pian rakkaudeksi.

Hanif Kureishin fiksu käsikirjoitus käsittelee vaikeita asioita häpeilemättömän suorasukaisesti. Vanhusten seksielämä ei ole mikään elokuvien suosikkiaihe, eikä se pahemmin kiinnostaa tällaista nuorta elokuvaharrastajaa. Silti Tyttären talossa herättää ajatuksia puhuttelevalla tyylillään. Se on kertomus rakkauden kaipuusta, perhearvoista ja menneisyyden arvista. Teos koskettaa kaikkia katsojia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Roger Michellin ohjaus on tyylikästä. Tarinaa kuljetetaan mukavan rauhallisesti jättäen tilaa katsojan ajatuksille. Tylsää tämän parissa ei tule, vaan loppuun asti tämän katselee ilman kertaakaan kelloa katsomatta. Seksikohtaukset aiheuttivat kohua ilmestymisajankohtana, mutta ne eivät ole tehty ollenkaan sensaationhakuisesti.

Tätä elokuvaa voi hyvällä syyllä kutsua elämänmakuiseksi. Henkilöhahmot ovat moniuloitteisia ja syviä. Kohtausten tunnelmat ovat aidonoloisia. Aikuiset puhuvat aikuisten asioista ja samalla lapset riehuvat vierellä. Aika kuluu hirveän hitaasti. Pieniä ilon hetkiä ja suuria vastoinkäymisiä.

Uusi James Bond, Daniel Craig, on kyllä loistava näyttelijä tämän pätkän perusteella. Hän tekee hienoa työtä äidin ja tyttären yhteisenä miesystävänä. Ristiriitaisia tuntemuksia herättävä hahmo on melkein koko elokuvan surullisin henkilö. Anne Reid ansaitsee tietysti kunniaa uskomattoman hienosta roolityöstä elämää kokeneena Maynä.

Arvosteltu: 08.11.2006

Lisää luettavaa