Kaikkien nykysuomalaistenhan se pitäisi tuntea. Tarina Nykäsen Masasta, Suomen mäkihypyn kultapojasta, joka alkoholisoitui ja munasi itsensä uran päätyttyä ensin laulajana, sitten stripparina ja sen jälkeen muuten vain tabloidilehtien vakionaamana, milloin puukotuksen, milloin ruusupuskassa pyörimisen johdosta. Tosin, jos puoletkaan Matti-elokuvan sisällöstä liikkuu tosielämän puolella, ei liene ihmekään, että herra Nykäsen nuppi ei ole kestänyt.
Todellakin, Matti on hersyvistä huumorijaksoistaan huolimatta ennen kaikkea tarina siitä, miten härskisti pientä ihmistä voidaan hyväksikäyttää. Ajattelipa Nykäsestä mitä tahansa, ei voi kieltää sitä, etteikö huomattava osa hänen ongelmista ole ollut muidenkin ihmisten aiheuttamaa. Niin kauan kuin nimelläsi on arvoa, tuntuu kaikille olevan melko yhdentekevää miten ex-sankaria kohdellaan, kunhan se hyöty vain saadaan revittyä. Tämän Matti the movie tuo hyvin esille ja Matti olisikin tämän vuoksi oikeastaan aika masentava elokuva, jos koko touhu pyörisi pelkästään Nykästä pettävien ihmisten ympärillä, mutta Rentun Ruusun oppien mukaisesti osaavat tekijät myös vastapainoksi repiä huumoria Nykäsen lukuisista (känni)kommelluksista vuosien varrelta, erityisesti leffan alussa. Toisen ihmisen vahingoille on tietty aika rumaa nauraa, mutten yksinkertaisesti mahtanut mitään sille, että Matin suustaan laukomat sammakot tai ylipäänsä tollo käytös, kuten ensimmäisenä huoli aurinkolasien katoamisesta järveen sillalta tehdyn surmanloikan jälkeen, olivat niin huvittavia.
Jasper Pääkkönen tekee aika sympaattisen roolin Mattina joka kaikesta huolimatta selviytyy aina, vaikka tuntuukin olevan koko ajan vähän hukassa kaikesta eikä joko osaa tai uskalla puolustaa itseään, kun kaikki parhaista kavereista Hiihtoliittoon saakka käyttävät Nykästä omien etujensa ajamiseen. Vaikka Matti saanee syyttää kohtaloistaan paljon itseäänkin, asettuu katsoja lopulta hänen puolelleen viimeistään silloin, kun Hiihtoliiton johto täysin kylmästi päättää iskeä terveytensä menettäneen äijän hyppytorniin vielä kerran ja viimeistään keräämällään kolehdilla osoittavat, miten paljon Nykäsen hyppyuraa lopulta arvostivatkaan.
Matti tasapainottelee oikein hyvin kitkerän tragedian ja hilpeän rillumarein välillä. Traagisten tosielämän sankareiden tarinoita aina vähän liioitellaan, enkä usko että kaikki nyt oikeasti meni niinkuin tämä leffa esittää, mutta Matti joka tapauksessa onnistuu kertomaan tarinansa riittävän monelta kantilta ja avaamaan kokonaan uuden näkökulman päähenkilöönsä ja siihen aika hulluun elämään jota tämä on viettänyt. Ehdottomasti uuden vuosituhannen parhaita kotimaisia.
nimimerkki: JAMO
