Hollantilaiset kaverukset Erik (Rutger Hauer), Robby (Eddy Habbema), Guus (Jeroen Krabbé), Alex (Derek de Lint), Jan (Huib Rooymans) ja Nico (Lex van Delden) kokoontuvat juhlimaan opintojensa alkua Jack Ten Brinckin (Dolf de Vries) luokse ja iloisesta tilaisuudesta ikuistetaan hyvä hetki. Valitettavasti historian pyörät pyörivät, Wehrmacht vyöryy maan yli ja tilanne mutkistuu pahaksi ja kaikkien on tehtävä valintoja joiden merkitykset ovat suuria. Noiden kaverusten moninaisia seikkailuja seuraa aikanaan kallein alankomaalaiselokuva koskaan Soldaat van Oranje ja sen ohjauksesta vastasi maan eturivin elokuvantekijöihin laskettava Paul Verhoeven.
Hollywoodin tuotoksistaan päätellen Paul Verhoeven tekee verisiä ja eroottisia mäiskeleffoja ja niitä hän osaa tehdä hyvin. Hän on teknisen taituruutensa lisäksi hyvä tarinankertoja, sillä Verhoevenin, Kees Holierhoikin ja Gerard Soutemanin kirjoittama elokuva on vahva tarina pienistä ihmisistä suurissa rattaissa. Lavastus ja tehosteet toimivat hyvin ja autenttisuuden tuntua lisää mm. kuningatar Wilhelminan (Andrea Domburg) käyttö sopivissa yhteyksissä. Luonnollisesti saksalaiset puhuvat saksaa, britit englantia ja hollantilaiset hollantia paitsi puhuessaan saksaa tai englantia.
Rutger Hauer tulkitsee varsinaiseksi päähenkilöksi laskettavaa Eric Lanshofia erinomaisela taidolla ja luonnollisesti englantikin sujuu. Samat kehut voi antaa kaikille kaveripiirin tulkitsijoille, mutta samat moitteet on myös annettava. Henkilöiden lukumäärä on varsin suuri ja kerronta-ajan uhkaavasta kahden ja puolen mitasta huolimatta ei kenestäkään saada todella voimakasta, moniulotteista elokuvahahmoa mikä heikentää draamaa. Verhoeven tekee silti kaikkensa ja tuo ajoittain mustaa, surrealistista huumoria kerrontaa värittämään. Vaikka elokuvan alkupuolisko olisi kaivannut terävöittämistä ovat jotkut kohtaukset suorastaan kammottavan voimakkaita. Erityisesti Ericin kohdatessa Robbyn morsiamen, Estherin (Belinda Meuldijk) sodan jälkeen on suorastaan musertava emotionaalisessa jyräävyydessään ja äärimmäisen melankolinen kahden ihmisen ymmärtäessä olevansa muukalaisia toisilleen.
Mukana on voimakkaita kohtauksia, toimiva juoni, hyytävä gestapomies Breitner (Rijk de Gooyer) ja huumoriakin, mutta moni elementti jää harmillisen ohueksi kokonaisuuden kannalta, mikä on paha heikkous. Ylipitkäkin se on, mutta yritys on kova ja ennen kaikkea rehellinen.
