Tämä leffa on sekoitus viihdettä ja propagandaa.

5.6.2004 18:20

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Day After Tomorrow
Valmistusvuosi:2004
Pituus:126 min

Emmerich taas hemmottelee meitä uskomattomilla tehosteillaan. Tehosteet ovat muodostuneet Emmerichin tavaramerkiksi. Kaupungit ovat saaneet kyytiä Emmerichin elokuvissa niin alieneilta kuin ylikasvaneilta eläimiltä. Nyt maapallo saa kyytiä jääkauden muodossa. Tämä elokuva perustuu osittain kirjaan ´The Coming Global Superstorm´. Myös tekijät sanovat, että näin tulee käymään, jos saastuttamista ei vähennetä Tämä kyllänkin tapahtuu hieman hitaammin kuin elokuvassa. Jotkut ovat väittäneet, että tämä elokuva tulee ratkaisemaan Yhdysvaltojen presidenttivaalit. No, saas nähdä.

Juoni lyhyesti: Jack Hall (Quaid) havaitsee, että maapalloa uhkaa uusi jääkausi sadan vuoden kuluttua, jos maapallon saastuttamista jatketaan samaan tahtiin. Häntä ei kuitenkaan oteta vakavasti. Pian alkaa useimpien epäilijöiden hymyt hyytyä, kun ympäri maailmaa tapahtuu ikäviä sääilmiöittä. Jackin poika Sam (Gyllenhaal) on tyttöystävänsä Lauran (Rossum) kanssa matematiikankilpailuissa. Juuri silloin New Yorkiin iskeytyy supertsunami ja kovat pakkaset. Jack-isän on siis mentävä pelastamaan poikansa jäätyneestä New Yorkista.

Maapalloa tai kaupunkeja ovat runnelleet elokuvissa dinosaurukset, ylikasvaneet eläimet, asteroidit ja alienit. Enpä ole kuullut, että elokuvissa olisi paljonkaan käsitelty sääilmiöittä. Tämä elokuva on varmaan niitä harvoja leffoja, missä otetaan kantaa luonnonsuojeluun. Tämä leffa on sekoitus viihdettä ja propagandaa. Tuo propagandapuoli olisi kuitenkin saanut jäädä vähemmälle, sen verran osoittelevaa moittiminen Yhdysvaltojen ympäristöpolitiikkaa kohtaan on. Myös elokuvissa vilisevät selkeät virheet rokottavat pisteittä. Pikkumokat annan anteeksi, mutta eräät kohtaukset olivat kerta kaikkiaan liikaa sietokyvylleni.

Elokuvan eduksi on kuitenkin sanottava, että se keskittyy muuhunkin maailmaan kuin pelkästään Yhdysvaltoihin. Tämä elokuva ei sorru samanlaiseen liialliseen isänmaallisuutteen kuin Independence Day ja The Patriot. Myös näyttely on hyvää, vaikka ihmissuhteitta olisi saanut syventää vähän enemmän. Hauskaa on kuitenkin se, että Yhdysvallat joutuu nöyrtymään ja pyytämään apua köyhältä etelänaapuriltaan. Myös presidentin puhe lopussa oli hyvä, vaikka hän olisi saanut näyttää vähän nöyrtyneemmältä

Arvosteltu: 05.06.2004

Lisää luettavaa