Terry Malloy (Marlon Brando) on entinen nyrkkeilijä, joka elää tavallisessa satamakaupungissa gangesteripomo Johnny Friendlyn (Lee J. Cobb) alaisena. Tahtomattaan Terry tulee Johnnyn kautta sotkeutuneeksi nuoren miehen murhaan. Omatunto alkaa vaivata häntä viimeistään silloin kun hän tutustuu nuoreen naiseen, Edie Doyleen (Eva Marie Saint). Hän haluaisi jakaa omatunnon tuskansa naisen kanssa, mutta kertominen on vaikeaa sillä gangsterit uhkaavat Terryä. Tästä alkaa pitkä tapahtumien ketju täynnä draamaa ja petoksia.
Alastonta satamaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana Hollywoodin klassikkona ja se on usein valittu sadan parhaan elokuvan joukkoon. Eikä syyttä. Elokuva on todenmukainen ja erittäin syvällinen tarina petoksesta ja elämästä ylipäätään. Se oli aikanaan hyvin ajankohtainen, mutta ei ole menettänyt tehoaan ajansaatossa. Yhä tänäpäivinä sellaisetkin teemat kuin työttömyys ja elämän epäreiluus ovat arkipäivää. Ehkä juuri siksi tämä klassikko on aina koskettanut yhä uusia sukupolvia ja ansainnut kaikki niin katsojilta kuin kriitikoiltakin saamansa ylistykset.
Näyttelijäsuoritukset ovat ikimuistoisen loistavia. Nuori Marlon Brando esittää päähenkilöä hienotunteisesti ja antaa hahmolleen juuri oikeat kasvot. Hänen elovoimainen näyttelytaitonsa puskee läpi elokuvan. Voi vain ihmetellä, miten tuo nuori näyttelijä jaksoi kuljettaa leffan näin onnistuneesti alusta loppun. Hänen jokainen repliikkinsä ja ilmeensä ovat tarkkaan harkittuja. Hänen muuttumisensa gangsterista inhimilliseksi ihmiseksi on uskomattoman lahjakas roolisuoritus. Tässä elokuvadebyytissään Eva Marie Saint puolestaan pitää pintansa kunnon kansalaisena, herkkänä naisena, joka haaveilee opettajan urasta. Hän on kuin vastakohta elokuvan päähenkilölle Terrylle ja heidän keskeisen suhteen kehittyminen on ilo silmälle. Välillä he saattavat vihata toisiaan, mutta tosiasiassa kumpikin välittää kummastakin. Myös Isä Barrya, satamakaupungin pappia esittävä Karl Malden pääsee näyttämään kykynsä ja loistaa voimakkaasti roolissaan. Hän esittää papin jääräpäisenä saarnaajana ja on yksi elokuvan näkyvimmistä sivuhahmoista.
Elia Kazan ohjaus on sujuvaa ja tapahtumissa edetään hitaasti, mutta varmasti. Jokainen kohtaus on huolellisesti rakennettu ja näin katsojalle jää aikaa sisäistää ja syventää tapahtumia. Syvyyttä luovat toki ohjauksen rinnalla klassinen taustamusiikki ja Oscar-palkitut roolisuoritukset. Toki kaiken tämän mahdollistanut kunnon käsikirjoitus ansaitsee myös kiitokset. Kokonaisuus on näin arvaamattoman mestarillinen. Alaston satama kuvaa yksinkertaisesti sanottuna puhtaasti ja todenmukaisesti elämää. Se on dramaattinen ja pistävä kuvaus kohtalosta ja maailman julmuudesta. Sen realistisuus ja ajankohtainen aihe tuovat sille arvovaltaa ja kiinnostavuutta. Ennen kaikkea todellisuudentajun vuoksi se on yhä kerta toisensa jälkeen surullisempi ja surullisempi. Työttömyys ja raakuus ovat kaikkialla läsnä elokuvassa ja vastapäättynyt sota on jättänyt savuiseen kaupunkiin jälkensä. Myös rauhaa symbolisoivat kyyhkyset, joita Terry katollaan kasvattaa, herättävät ajatuksia ja tuovat mukaan tietynlaista kauneutta.
Marlon Brandon miehekäs olemus, mukana kulkevan Eva Marie Saintin viattomuus, Leonard Bernsteinin kuuluisa taustamusiikki ja ohjaajansa näköinen versio tosimaailmasta tekevät tästä unohtumattoman leffakokemuksen. Alaston satama pitää paikkansa elokuvahistorian klassikkona ja on elokuvana samalla yksi kaikkien aikojen rehellisimpiä kuvauksia julmasta elämästä. Se ei hienostele ja arkaile, vaan tarjoaa mielenkiintoisen luonnetutkielman sekä armottoman tarinan petoksesta. Huippuluokan toteutus ja ääniraita varmistavat, että tässähän ollaan tekemisissä mestariteoksen kanssa. Musiikki ja näyttelijät korostavat valmiiksi dramaattista tunnelmaa ja näyttävät kuvakulmat takaavat sen, ettei tarinaan kyllästy. Ja onhan mukana kuuluisia repliikkejä, kuten:
– I could have been a contender. I could have been somebody, instead of a bum, which is what I am. Let´s face it: it was you, Charley.
Suosittelen kaikkia lämpimästi katsomaan Alastoman sataman. Tutustukaa siihen, tarkkailkaa sitä yhä uudestaan ja uudestaan ja sisäistäkää sen vakava sanoma. Lopulta huomaatte, kuinka lähellä se onkaan vaiettua totuutta siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Se saa teidät pohtimaan ja palaamaan tämän klassikon pariin. Allekirjoittaneen mielestä tämä loistelias yhdistelmä draamaa, vakavaa sanomaa ja toimintaakin takaavat, että kyseessä on huippuluokan mestariteos. Elokuva voitti monia palkintoja, mutta yksikään niistä ei riitä todistamaan, että Alaston satama on laatutyötä parhaimmillaan.
