Widdingtonin siskokset Ursula (Judi Dench) ja Janet (Maggie Smith) elävät rauhallista vanhapiikaelämää pienessä kylässä Cormwallissa. Heidän verkkaiseen, yksitoikkoiseen elämänrytmiinsä tulee muutos, kun he eräänä aamuna löytävät meren rannalta sinne myrskyssä huuhtoutuneen puolalaisnuorukaisen (Daniel Brühl). Janet suhtautuu tähän lähinnä äidillisen hoivaavasti, mutta Ursulassa hurmaava Andrea herättää selittämättömän kaipuun kadonneita nuoruusvuosiaan kohtaan. Kun naapurissa lomaileva Olga (Natascha McElhone) kiinnittää huomionsa Andrean huomattaviin musikaalisiin lahjoihin, siskokset alkavat pelätä, etteivät saakaan enää pitää suojattiaan luonaan.
Charles Dancen ensimmäinen ohjaustyö on suorastaan taianomaisen verkkaan etenevä, herttainen ja lämmin elokuva. Se perustuu William J. Locken novelliin ja elokuvan tunnelmaa todella voisikin kuvata novellimaiseksi. Ladies in Lavender ei täytä amerikkalaisia vaatimuksia viihdyttävästä elokuvasta, vaan on pikemminkin ”tylsä”, mutta lumoaa muilla tavoin. Sekä sen huumori että dramatiikka ovat hienovaraisia – ei masennuksen alhoa tai sokerihumalaa katsojille. Upeat näyttelijät tekevät hienoa työtä, soundtrack on ihanaa kuultavaa (viulua soittaa itse Joshua Bell), Cormwallin merenrantamaisemat tuntuvat korostavan elokuvan herkkyyttä ja useiden eri kielten puhuminen hemmottelee jenkkiaksenttiin perinpohjaisesti kyllästyneitä.
Oikeastaan on vaikea keksiä valittamista. Tunnen itseni epäonnistuneeksi nuoreksi ihastellessani näin vuolaasti tällaista mummelielokuvaa, mutta on niin ihanaa vaihtelua katsoa leffaa, jossa oikeasti jäädään miettimään asioita ja välillä kuvataan lehmälaumaa hätistelevää palvelijaa silkasta kuvaamisen ilosta.
Itse sitä paitsi tietysti ihastuin vallan Daniel Brühliin, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kertakaikkisen suloinen ja loistava näyttelijä.
nimimerkki: rosalind
