On olemassa tiettyjä piirteitä joita toimintaelokuvalta odotetaan. Siinä pitää olla paljon toimintaa ja juoni selittämään miksi siinä on paljon toimintaa. Sitten on vielä kasaritoiminta mikä tarkoittaa uusia piirteitä em. muotoon. Ne ovat pääasiassa testosteroni, one-linerit, järjetön ammuskelu ja räjäyttely ja luonnollisesti sankari joka haraa kaikkia mahdollisia auktoriteetteja vastaan. Näiden auktoriteettien pitää olla tehottomia haraajia ja roistojen pitää ehdottomasti olla jonkin järjestäytyneen rikollisuuden edustajia. Mieluiten etnisesti tunnistettavan sellaisen. Kehonrakentajapiirien varttijumalan, Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Raaka keikka on siis arkkityyppinen edustaja genreään ja alityyppiään. Unohtui mainita että antiautoritaarisella sankarilla on ongelmia läheistensä kanssa.
Mark Kaminsky (The Governorator) joutui eroamaan työstään FBI:ssä kovaotteisuuden vuoksi. Hänen vanha pomonsa Harry Shannon (Darren McGavin) rekrytoi hänet soluttautumaan mafioso Luigi Petrovitan (Sam Wanamaker) koplaan ja tehdä siitä selvää. Niin myös tapahtuu.
John Irvinin ohjaama kasariaction on kliseiden runtelema sillisalaatti, mutta moinen heikkous korvautuu silkalla aivottomuudella. Iso-Arska (silloin kun oli vielä iso) tekee isolla tavalla selvää jälkeä ja tappelee, murjoo ja ammuskelee lonkalta raskaalla tykistöllä koko elokuvan lävitse. Ohjauksen pääasiallinen tarkoitus on kuvata kaikki aivottomuus. Alkuasetelman selvittyä juonta aletaan kursia kasaan ja lopulta Arska tummentaa läskin sinipunaisen mustaksi eikä mikään vastapuolen pyssymies voi asialle yhtään mitään ja moista nauruhuipennusta säestää Rolling Stones.
Elokuvallisesti kyseessä on silkka elokuvatus, mutta tahattoman tai ehkä tahallisen koomisena rymistelynä se on makeaa mahan täydeltä. Pari viskipaukkua naamariin, Raaka keikka pyörimään ja lopputulos takaa makeat naurut. Huippumaukasta, mutta vain jos olet jäätyneitä kalkkunanraatoja syövä haaskaeläin.
