Tuhtia mäiskettä sisältäneen ykkösosa Kill Bill Vol. 1 (Tästä edespäin KB) sai vastapainokseen loistavan Kill Bill Vol. 2:sen, joka ei mässyttele veriroiskeilla, kuten isoveljensä. Kaikki hyssyttelivät miten KB II(tästä edespäin pelkkä KB II) tihkui rauhallisuutta ja dialogia. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että tässä on juuri sopivasti molempia, hurmetta ja puhetta. Siinä missä KB viihdytti katsojaa jatkuvalla toiminnalla, KB II heittelee katsojaa erilaisilla juonenkäänteillä.
Tarina jatkuu siitä mihin ensimmäinen osa jäi, Morsiamen kostoretkestä. Homma rullaa totuttuun tapaan kappaleissa, vertailen kaikki kappaleet erikseen, kuten arvostelijakollegani Arsikin teki (hmph, hän taitaakin olla esimieheni).
Chapter 6: Massacre at Two Pines: Leffa alkaa Beatrix Kiddon häistä (eli morsmaikun), josta kaikki alkoi. Kappale pyörii kuin itsestään, tässä kappaleessa nähdään myös itse Bill (Carradine), joka vetää hyvän roolin vanhana konkarina. Kappale toimi ihan hyvänä yhteenvetona. 3.5/5
Chapter 7: The Lonely Grave of Paula Schultz: Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen kappale. Uma Thurman ja se puhuttu hautauskohtaus ei tosin kohauttanut. Michael Madsen sen sijaan veti pisteet kotiin. Alkoholiin menevänä, pohjalle tipahtaneena tissibaarin portsarina Madsen oli omiaan. 4/5
Chapter 8: The Cruel Tutelage of Pai Mei: Tämä kappale näyttää Morsiamemme alkutaipaleita, kuinka Pai Mei kouluttaa häntä. Karate Kiddin miagimaisiin mittoihin venyvä Pai Mei oli ihan hah-hah-hauska. Varsinkin äijän eka kommentti nosti hymyn huulille. 4/5
Chapter 9: Elle and I: Leffan paras toimintakohtaus. Buddin karu kohtalo selviää, Ellen lomassa. Ellen ja Morsiamen taistelu oli fiksusti ja ovelasti tehty. Silmäpelin lomassa naiset osaavat myös heiluttaa miekkaa. 4/5
Viimeisenä eikä suinkaan vähäsimpänä, pääsemme kappaleeseen 10. Beatrix Kiddo on edennyt reisullaan Billin luokse ja lopputaistelu häämöttää, vai häämöttääkö? Billillä on ”pieni” ässä hihassaan. Tämä on kai se toimintafanit lopullisesti turruttanut kappale, jossa dialogi kukoisti. Hieno loppuratkaisu, simppeli, ja toimiva. 4.5/5
Näyttelijät olivat hienosti valittu. Billiä näytellyt Carradine veti parhaan roolin, Thurman tuli hyvänä kakkosena. Takatukka-Madsen oli hyvä hahmo. Ohjausta ei tarvitse kai enempää kehua, tämä oli Tarantinoa loistavimmillaan.
Kokonaisuutena Kill Bill-saaga oli hieno. Tarantino on kehitellyt hienon tarinan kaikkine Hattori Hanzo -miekkoineen. Tarantino ei petä myöskään musiikkipuolella. Saatinpahan kuulla itse maestron Ennio Morriconenkin musiikkia, mikä oli hieno oivallus ohjaajalta ja sopi kohtaukseen kuin nyrkki silmään. Kun listataan 2004 -vuoden parhaimpia leffoja, muistakaa tämä eepos. Way to go QT!
nimimerkki: Screwball
