The Departed muistetaan kansan keskuudessa elokuvana, joka toi legendaariselle Martin Scorseselle vihdoin ja viimein sen kauan kaivatun Oscar-pystin. Scorsese on ollut varsin epäonnekas kyseisissä gaalassa. Hän on ollut viisi kertaa ehdolla parhaan ohjaajan palkintoon ja kaksi kertaa parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. No Scorsese pääsi nautiskelemaan The Departedin ansiosta vuoden 2006 parhaan ohjaajan palkintoa. ”Oli jo aikakin” saattoi mies tuumailla. Toinen mies, joka pääsi nautiskelemaan oli käsikirjoittaja William Monahan. Hän sai The Departedin loistokkaan käsikirjoituksen ansiosta Oscarin vuoden parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.
The Departed sai yhteensä tuosta vuoden 2006 gaalasta neljä Oscar-palkintoa. Eli siis paras ohjaus, paras sovitettu käsikirjoitus, paras elokuva ja paras leikkaus. Kyllähän Scorsesen pätkä olikin ennakkosuosikki ja gaalanhan se tyhjensi.
Palatakseni vielä tuohon kirjoittamani tekstin alkuun täytyy Papan korjata yksi asia. The Departed tullaan muistamaan kansan – tai no ainakin allekirjoittaneen – keskuudessa kahdesta asiasta. Ensimmäinen olikin jo sen yllä mainittu, mutta toinen asia on yksinkertaisempi. The Departed tullaan muistamaan siitä, että se on himputin hyvä leffa. Se nouseekin Scorsesen mahtitekeleiden joukkoon Taksikuskin, Mafiaveljien, Raging Bullin ja monen muun joukkoon.
Frank Costello (Jack Nicholson) on pahamaineinen mafiapomo. Billy Costigan (Leonardo DiCaprio) on nuori undercover-agentti, joka lähetetään peitehommiin Costellon joukkoon. Colin Sullivan (Matt Damon) on sen sijaan Costellon suojatti, joka on hyvässä uranousussa oleva eliittipoliisi, joka vuotaa tietoja Costellolle. Myöhemmin poliisit, sekä mafiosot huomaavat, että heidän joukossaan on myyrä, joka vuotaa tietoja. Billy ja Colin ovat vaarassa paljastua. Tästä alkaakin jännitävä kilpajuoksu toisen henkilöllisyyden paljastamiseksi.
Jack Nicholson on monikasvoinen mies, joka on koulittu todella monissa rooleissa. Parhaimassa elementissään hän on kuitenkin juuri Frank Costellon kaltaisten häikäilettömien mafiosojen esittämisessä. Nicholsonin rooli elokuvassa on niin hyytävän kylmä ja tunteeton, mutta samalla myös mietiskelevä ja aisteikas. Toinen loistavan työn tekijä on kaksikko Damon & DiCaprio. Molemmat eläytyvät rooleihinsa täydellä panoksella. Kuitenkin ehkä kaikista tyylikkäimmin suoriutuu pienessä roolissa oleva Mark Walhberg, joka sai Oscar-ehdokkuuden vittuilevana ja teräväkielisenä kapteeni Dignamina. Walhberg hoitaa vähäiset vuorosanansa sen verran tyylikkäästi ja taidokkaasti, että häntä olisi haluttu nähdä lisää. The Departed ansaitsee täydet pisteet näyttelijöiden kohdalta. Se puoli onkin yksi osa siitä, mikä tekee The Departedista niin mahtavan elokuvan.
Toinen osa on tarina. The Departed on tehty japanilaisen alkuperäistarinan Infernal Affairsin mukaan. Itse en ole tuota kyseistä teosta nähnyt, joten en voi verrata kertomuksia. Kuitenkin The Departedin juoni on todella nerokas, ja jännittävä. Tarina rullaa todella komeasti koko kestonsa -eli kahden ja puolen tunnin ajan – Valheiden verkko kiristyy loppua kohti mennessä ja loppurysäys on käsillä. Kolmas osa mikä The Departedissa loistaa on juuri kyseinen yllätyksekäs ja erinomainen loppuratkaisu. Enempää en paljasta, koska kaiken saa siitä irti juuri itse katsomalla.
Viimeinen osa on Scorsesen nerokkuus yhdistellä asioita. Muusikkipuoli on toimii, tarinan henkilöihin syvennyttään kunnolla, niin kuin itse tarinaankin. Nerokkuuteen liittyy myös The Departedin simppelisyys. Tarina on sen verran hyvin rullavaa ja hyvin perusteltua, että aivoja ei paljon tarvitse pohdiskeluun vaivata. Elokuvan voi katsoa siis suurella tunteella ja nautinnolla. Ainakin elokuvan katsottua fiilis on hyvä.
The Departed on siis kaikkien näiden osien ansiosta täyden viiden pointsin elokuva. Scorsese on jälleen kerran todistanut olevansa nerokas mies. Muumipappa kiittää ja kuittaa.
