Lähes suorana viivana Suomen ”hameen” poikki, eli Kokkolasta Jyväskylän ja Mikkelin kautta Lappeenrantaan, kulkee Valtatie 13. Sen varrelle varmasti mahtuu tarinoita, mutta tien nimikkoelokuva on kuitenkin vain puolituntinen. Sen keskeisimmät hahmot ovat siskokset Mari (Lindroos) ja Johki (Maristo), jotka lähtevät tien päälle ex-tempore.
Palapeli, kollaasi ja kompromissien rykelmä. Näitä kaikkia sanoja voisi käyttää kuvailemaan Valtatie 13:a. Lyhärin ohjaajan nimellä on hyvä kaiku, sillä Dome Karukoski on saanut aiemmista töistään, sekä mainoksista että elokuvista, kehuja monelta suunnalta. Mutta hyvin pian käy ilmi, ettei Karukosken nimi riitä tekemään ainakaan Valtatie 13:sta täysosumaa. Sen juoni on koostettu yli 240 tarinaa seulomalla. Ne kerättiin MTV3:n sisarkanava AVA:n yleisötempauksen kautta, ja vaikka jokainen tarina varmasti yksittäistapauksena onkin ollut omalla tavallaan hauska ja mielenkiintoinen, yhteen ne eivät ihan saumattomasti sovi. Sattumus seuraa toistaan keinotekoisten sidosten kautta ja pakotetun oloisesti. Ja lisäksi iskelmätähden perään karkaavien siskosten tarinaa ei kerrota tasapuolisesti. Melkein heti he ajavat kolarin, sitten matkaa jatketaan kohtaus kohtauksen perään miten sattuu, ja aivan elokuvan alussa esitelty Marin mystinen löytö unohdetaan keskittymällä pitkään Johkin miesjahkailuihin.
Voi olla, että Valtatie 13 olisi ollut parempi elokuva, jos sitä olisi mietitty pidempään ja kirjoitettu useamman kerran uudelleen. Esimerkiksi vuorosanoissa on vielä jonkin verran paperin makua, mutta muuten elokuvasta välittyy näyttelemisen ja kuvauksenkin osalta kohtalaisen rento fiilis. Kesäinen Suomi näyttäytyy kuvissa joka tapauksessa leppoisana ja vehreänä – suuret valkoiset pilvet purjehtivat taivaalla ja heinikkoisen tienpenkan takaa voi koska vain pilkistää vaikka alaston muusikko. Valtatie 13 -tarinoiden kirjoittajille oman hengentuotteen näkeminen elokuvassa on varmasti ollut hauska juttu lyhärin raakilemaisuudesta huolimatta. Mukavaa voisi kuvitella olleen myös niillä, jotka tunnistivat kohtauksien sattumuksista itsensä, sillä ilkeilyksi Valtatie 13 ei missään vaiheessa sorru. Muille katsojille tämä lyhäri ei varsinaisesti tarjoa muuta kuin kertakäyttöviihdettä puoleksi tunniksi.
