Meteori tömähtää maahan Arborvillen pikkukaupungissa joka on riippuvainen turismista. Purkkeja keräilevä koditon (Billy Beck) menee tutkimaan asiaa, löytää lismaisen eliömuodon joka hyökkää hänen kimppuunsa. Paikallinen huonomaineinen nuorukainen Brian Flagg (Kevin Dillon) seuraa häntä tielle. Samaan aikaan Paulin (Donovan Leitch) ja Megin (Shawnee Smith) treffit saavat yllätyskäänteen auto-onnettomuudesta. Avaruudesta saapunut limamassa syö, kasvaa, syö lisää ja onpa mukaan saatu myös pahaenteisiä suojapukumiehiä tohtori Meddowsin (Joe Seneca) komennossa.
Chuck Russell ohjaa ja käsikirjoituksesta vastaa Russellin lisäksi Frank Darabont. Tarina ottaa 50-luvun hölmön halpiksen lähes kohtauksen tarkkuudella, modernisoi miljöön ja kuorruttaa paketin vakuuttavalla määrällä lismaisia, verisiä ja mielikuvituksellisia kuolinkohtauksia. Mukaan tuodaan vakuuttava lauma varsin laadukkaasti näyteltyjä arkkityyppejä, jotka sen jälkeen syötetään avaruuden limaniljalle. Mukana on leppoisa sheriffi (Jeffrey DeMunn) ja tämän kiukkuinen apulainen (Paul McCrane), paikallisen kokoontumispaikan veteraaniomistaja (Candy Clark) jo mainittu huonomaineinen nuorukainen ja tietysti sekopäinen saarnamies (Del Close). Hahmot ovat kaikki kaupan hyllyltä otettuja arkkityyppejä, mutta mitään muuta ei tarvitakaan tällaiseen elokuvaan.
Tehosteet ovat elokuvan ikä huomioiden erinomaisen laadukkaita. Vain jossain kohdissa näyttää kuva hieman synteettiseltä, mutta se ei vaivaa paljoakaan. Limamöykky liikkuu valuen ja vyöryen, uhrit jäävät sen sisuksiin kirkuviksi kasvoiksi eikä juonipanssari suojaa ketään tai mitään. Rytmi ei siis ehdi yhtään laahaavaksi ja syövyttävän limamöykyn alkuperäkin paljastetaan.
Russell ja Darabont ottavat hölmön lähtökohdan, yllyttävät sen amokiin ja päästävät tehostemiehet irti. Lopputulos on viihdyttävä avaruuden limamöykyn mellastusretkue ja pieksää alkuteoksen 10-1 olemalla kaikkea mitä se pyrki olemaan ja enemmänkin.
