Epämääräinen, varovaisesti liikkuva, mutisten puhuva ja likainen henkilö, jonka nimeksi ilmenee Dennis Cleg saapuu juna-asemalle. Hän ponnistelee itsensä paikkaan, jonne hänen pitää mennä. Mielisairaalassa käytännössä koko ikänsä ollut Cleg on siirretty kevyemmin valvottuun hoitolaitokseen. Hän huomaa joutuneensa tekemisiin menneisyydestä kotoisin olevan haamun kanssa ja alkaa tutkia asiaa muistelemalla ja järjestelemällä havaintojaan.
David Cronenbergin ohjaama Spider on pirstaleinen, visuaalisesti rujonkaunis elokuva jonka ytimenä ovat uskomattoman hienot näyttelijäsuoritukset. Eikä Patrick McGarthin kirjoittama tarinakaan mitenkään lempeää tekstiä ole. Cleg ponnistelee voimiensa takaa saavuttaakseen jonkinlaisen ymmärryksen mikä ei suinkaan ole hänen pelastuksensa vaan hänen ehdoton tuhonsa.
Spider on elokuva joka toimii näyttelijöidensä varassa. Gabriel Byrne on täydellisen uskottava työläisisänä, jolle maistuu olut ja tekee parhaansa elämässään. Miranda Richardson saa vaikean roolinsa elämään. Ja koska Spider ei yritäkään olla täydellisen realistinen elokuva, roolia on kärjistetty miltei parodian asteelle. Koko show’ta kuitenkin hallitsee Ralph Fiennesin surullinen, useiden vaatekertojen peittämä ja mumiseva hahmo, jonka ”tutkimuksia” elokuva seuraa armottomalla tarkkuudella.
Spider on elokuva, joka yhdistää psykologisen pirstaleisuuden rumankauniiseen realismiin. Ja tulos valottaa paitsi mielisairaan ihmisen mielentilaa, myös jotain ihmisen kyvystä ja halusta ymmärtää. Spider on todellisuutta niin monen mutkan takaa nähtynä, että katsoja ei edes huomaa katsovansa itseään. Erinomainen elokuva.
nimimerkki: Jurpo
