Robert De Niro varastaa shown peilin edessä mutisevana yksinäisenä taksikuskina.

26.10.2004 22:32

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Taxi Driver
Valmistusvuosi:1976
Pituus:113 min

Elokuvien ikimuistoisimpia repliikkejä tai kohtauksia listattaessa Martin Scorsesen ohjaaman Taksikuskin peilikohtaus löytyy aina kärjestä. Ja täytyyhän se myöntää, että Robert De Niro varastaa shown peilin edessä mutisevana yksinäisenä taksikuskina.

Unettomuuden riivaamat ihmiset ovat elokuvissa lähes poikkeuksetta kiinnostavia. Näin on myös Taksikuskin kohdalla. Travis Bicklen maailmankatsomus unettomuuden keskellä on vähintäänkin ristiriitainen, ja De Niro repii roolihahmostaan kaiken irti. New Yorkin yöelämän kurjuutta tarkastelevan Bicklen eristyneessä elämässä ovat myös upea vaalitoimiston nainen Betsy (Cybill Shepherd kauneimmillaan), taksiin eksyvä 12-vuotias maksullinen tyttö Easy aka Iris (Jodie Foster) sekä rasvalettinen parittaja Sport (Harvey Keitel). Jo 14-vuotiaana vuosia leffa-alalla vaikuttanut Foster on hyvä, vaikka ei kovin isoon osaan taikka supervauhtiin pääsekään. Sama koskee myös Keiteliä. Shepherd kerää hänkin pojoja vähäeleisenä vaalitoimiston kaunottarena, eikä vähiten lumoavien silmiensä ansiosta…

Taksikuski on monessa suhteessa loistava elokuva. Häiritseviä tekijöitä ovat melko mitäänsanomaton äänimaailma ja lopulta hienojen osasummien yhteenlaskeminen. Kaikesta loistavuudesta huolimatta tyhjiä hetkiä piisaa kahden tunnin koitoksessa kuin spurkuja New Yorkin rosoisilla kulmilla.

Ei ole hankalaa väittää David Fincherin saaneen inspiraatiota Taksikuskin lohduttomuudesta loistokkaaseeen Fight Clubiinsa, mutta oikeastaan Fight Clubissa kaikki vastaava tuska maalataan 23-vuotta vanhempaa sukulaista paremmin. Eli käsikirjoitus voisi olla vielä voimakkaampi ja meno intensiivisempää, mutta näinkin Taksikuski on legenda. Unohtumattomia quoteja leffassa piisaa: ”työstä tulee samanlaista mitä mies on.” – repla muistuttaa ikävästi Scorsesen viimeaikojen uudistumiskyvyttömyydestä ja pienestä paikallaan junnaamisesta.

”Kaikki ovat kusessa. Enemmän tai vähemmän.” – kommentti sen sijaan on yksi leffan peruspilareista. De Niro hoitaa sen, että Bickel on se, joka on ureassa kokonaan. Avuttomana kuin konservatiivi modernissa maailmassa.

Arvosteltu: 26.10.2004

Lisää luettavaa