Viisi vuotta on kulunut ykkösen tapahtumista, kun Jesse niminen nuorukainen muuttaa perheensä kanssa juuri siihen samaiseen taloon, jossa ykkösen Nancy taisteli unissaan pahaa Freddyä vastaan. Tälläkin kertaa nähdään pahoja unia ja yritetään pysytellä valveilla mahdollisimman kauan. Kakkosessa Freddyllä on uudet suunnitelmat, jotka katsojan harmiksi ovat todella surkeat. Freddy toteaa: “You’ve got the body, and I’ve got the brains”. Ja juoni kiteytyykin juuri tuohon lauseeseen, nimittäin tällä kertaa Freddy ottaa Jessen hallintaan ja käyttää hänen ruumistaan murhatöissä. Vaikka tämä kuulostaakin hyvältä, toteutus on toisenlaista. Leffaa vaivaa käsikirjoituksen poissa oloisuus, joka ei tarjoa oikeastaan mitään kauheata tai siistiä. Kuitenkin leffasta löytyy muutama helmikohtaus, joten niiden kautta leffa tulee tulevaisuudessa toisenkin kerran pyörähtämään soittimessa.
Kuten aina, jos leffa menestyy tulee sille automaattisesti jatko-os(i)a. Nightmare on Elm Street 2 on nopeasti tehty jatko-osa, jolla vain rahastettiin, eikä muuta. Onneksi löytyy parempia jatko-osia Elm Streetille ja varmaankin on sanomatta selvä, että ykkönen oli tuhat kertaa parempi kuin tämä kakkonen. Mutta huonoissakin leffoista löytyy joskus hyviä puolia, kun tarkemmin katsoo. Robert Englundin esittämä Freddy Kruger on selvästi plussaa, itse katselen mielelläni Englundia riehumassa vaikka leffa olisi muuten surkeahko.
Englund pelastaa paljon elokuvalta, kun hän yksin vastaa näyttelystä muiden näyttelijöiden pistäessä ärsyttämään ja oli ilo näky nähdä niiden kuolevan, paitsi suihkumurhakohtaus oli aivan liian ärsyttävää katsottavaa.
Surkea tai ei, kyllä tätä voi katsoa. Freddy-fanit kylläkin katsovat tämän pariinkin kertaan vain nähdäkseen Freddyn sekoilua. Rahastusleffa mutta silti kohtalainen.
