Eletään kieltolain aikaa. John Smith, ”Mies ilman omaatuntoa”, saapuu pieneen Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Jericho. Kaupunkia pitää hallinnassaan kaksi mafiaa, Doylet ja Strozzit. Doylet ovat lähtöisin Irlannista, ja Strozzit Italiasta. Kummatkin perheet ovat aloittaneet toimintansa Chicagossa, ja sotivat jatkuvasti toisiaan vastaan. Jerichossa ei ole juuri muita kuin ilotyttöjä, baarinpitäjiä, pelokas sheriffi ja mafiat. Smith keksii kuitenkin, että kaupungista voisi tienata rahaakin… niinpä hän asettuu kummallekin puolelle.
Pläjäystä kuvaa erinomaisesti sen nimi: Last Man Standing (Viimeinen Mies Pystyssä), koska siitä tässä todella on kysymys.
Itseasiassa pläjäys ei ole yhtään niin huono kuin voisi odottaa. Walter Hill ohjaa hyvin, ja muutamat näyttelijätkin vetävät roolinsa hyvin. Nyt tosin puhun lähinnä vain Bruce Willisistä, joka on kuin luotu John Smithin ilmeettömään tappajarooliin, sekä aina yhtä mahtavasta Christopher Walkenista joka esittää vielä Smithiäkin tunteettomampaa pahista. Kässäri on moneen kertaan nähty, sillä elokuva on uusintaversio Akira Kurosawan samuraiklassikosta Yojimbo-Onnen Soturi, josta jo Clint Eastwood teki Sergio Leonen kanssa westernversion Kourallinen Dollareita ’60 luvulla. Mutta Amerikkaa ei ylistetä normaalien toimintaleffojen malliin. Ihmisiä teloitetaan surutta, eikä epäröidä ampua. Sankari ei ole erityisen komea kiiltokuvaveikko, vaan kylmä ja laskelmoiva rikollinen, joka vain tekee sen mitä parhaaksi näkee, eikä kadu tekojaan. Kun yhdessä kohtaa teurastetaan autosaattueellinen miehiä, ja Smith vain seisoo vieressä voimatta tehdä mitään hän ajattelee vain: ”En voi sanoa olleeni erityisen pahoillani, mutta olihan se kurja tapa kuolla.” Pieni osoitus inhimmillisyydestä kuitenkin annetaan, kun mies vapau… enpäs kerrokaan. Loppujenlopuksi katsoja kuitenkin asettuu Smithin puolelle, vaikka mies onkin mikä on. Elokuvaahan tämäkin vain on.
Tyypillinen äijäelokuvahan tämä on, siitä ei pääse mihinkään, mutta tarvitaanhan niitäkin. Mitäs siitäkin tulisi jos maailmassa olisi pelkkiä keski-euroopassa väännettyjä taidepätkiä?
