Vaikka filmin nimi ei sitä paljastakaan, kyseessä on Pink Panther -sarjan toinen osa, jossa kömpelöäkin kömpelömpi etsivä Jacques Clouseau vaikeuttaa kollegoiden ja helpottaa rikollisten työtä hölmöilyllään.
Paljastamatta sarjan ensimmäisen elokuvan juonta, tuntuu hieman omituiselta että tässä osassa ei millään tavalla viitata ensimmäisen osan loppuratkaisuun. Tämä on luultavasti tehty siitä syystä että yleisön olisi helpompi päästä jyvälle juonesta vaikka ei olisi ykkösosaa nähnytkään. Tokkopa kenelläkään on kovin suuria vaikeuksia päästä juonesta kiinni näissä elokuvissa.
Miljonäärin suuressa kartanossa on tapahtunut murha ja rikospaikalle lähetetään vahingossa Clouseau. Clouseau selvittää tapahtumien faktat ja päästä kunnon etsivän tavoin pääepäillyn, johon kaikki faktat viittaavat, vapaalle jalalle. Tapahtuu toinen murha, jossa jäljet viittaavat jälleen samaan epäiltyyn, ja mitä tekee Clouseau? No päästää tämän jälleen vapaaksi, tietenkin. Rikosten selvittely jatkuu yhtä loogisella tavalla ja ruumiiden määrä kasvaa, kunnes päästään mielenkiintoiseen loppuratkaisuun, jota ei kokeneinkaan etsivä olisi osannut arvata.
Tässä filmissä alkaa huumorin taso olemaan jo sellaista jota muistelin sen olevan näissä PP-elokuvissa. Pääosaa vetää nyt täysin Peter Sellers ja hän tekeekin sen hyvin. Voisi jopa kuvitella että mies on oikeassakin elämässä yhtä kömpelö ja hölmö, toivottavasti ei kuitenkaan. Jos mies törmää nokka edellä seinään, kenen muun vika se voisi olla kuin talon suunnitelleen arkkitehdin? Senhän sanoo järkikin, ainakin Clouseaun järki..
Tämä on jo katsomisen arvoinen komedia. Se on lyhyesti sanottuna hauska ja siitä tulee hieman mieleen myöhempien aikojen Zucker Abrahams Zucker -filmit. Liekö Zuckeritkin aikoinaan katsoneet näitä Blake Edwardsin filmejä ja lisänneet keittoon hieman lisää toilailua, josta lopputuloksena voisi olla ZAZ-kolmikon parhaat tuotannot.
